Hip hei hutsu! kotikatsomo

Teinin ajatusmaailma on tunnetusti niin mustavalkoinen, ettei siitä löydy edes harmaan sävyjä. Elokuvan, joka kertoo 13-vuotiaan tytön ensimmäisistä päivistä yläasteella, ei odottaisi olevan aivan yhtä varma nakki. Varsinkaan, jos kyseessä on kansainvälisillä elokuvajuhlilla palkittu ohjaus.

Teresa Fabikin Hip hei hutsu! valittiin Pohjoismaiden parhaaksi esikoisohjaukseksi Norjassa, Haugesundin elokuvajuhlilla. Kiiteltyä elokuvaa on verrattu jopa Lukas Moodyssonin pitkään debyyttiin, Fucking Åmåliin. Molemmat ovat kasvukertomuksia ruotsalaisista nuorista, mutta siihen yhteiset nimittäjät sitten loppuvatkin. Hip hei hutsu! jää paljon ontommaksi ja pinnallisemmaksi kuin Moodyssonin herkkä ohjaus. Vaikuttaakin siltä, että vertailukohdaksi on vain huolettomasti repäisty ensimmäinen mieleen tuleva elokuva naapurimaasta.

Hip hei hutsu! pelaa liikaa varman päälle. Se on liian tavanomainen ja kiiltokuvamainen ollakseen koskettava. Nuoret näyttelijät hoitavat roolinsa hyvin, mutta se ei riitä pelastamaan stereotyyppien varaan rakennettuja henkilöhahmoja. On pahaa poikaa, kilttiä tyttöä ja selkänsä kääntäviä kavereita. Ihminen on ihmiselle susi, mutta elokuvan teinit vain ovat.

Kliseisiin perustuu hahmojen lisäksi koko tarina. Ekat kotibileet, sammuminen, maineen menetys ja itsetuhoiset ajatukset – olisikohan mahdollista kasvaa aikuiseksi ajattelematta kertaakaan tappaa itseään? Vanhemmat ovat väärässä, opettajat ovat väärässä ja maailma on epäreilu paikka. Hip hei hutsu! yllättää ainoastaan yllätyksettömyydellään ja mikään ei taaskaan tunnu miltään.

Jos Fabik olisi uskaltanut lähteä hieman heikommille jäille ja tehdä rohkeampia valintoja, saattaisi lopputulos olla puhuttelevampi. Elämä yläasteella on toisinaan raadollista ja koulukiusaus voi tehdä elämästä helvettiä. Hyvän elokuvan perusteeksi ei riitä ainoastaan se, että käsittelyssä ovat vakavat asiat. Kouluympäristössä tapahtuva väkivalta on keskeinen teema myös niin ikään ruotsalaisessa elokuvassa Pahuus, jossa vääryydet tuntuvat todella väärältä. Jopa siinä määrin, että katsojalle tulee fyysisesti paha olo.

Poikahuolista, isin viinakaapista, liian suurista kaula-aukoista, kotibileistä. Niistä on teinitytöt tehty.