Green Dragon kotikatsomo

Vietnamin sodan lopun häämöttäessä Yhdysvaltoihin saapui tuhansia pakolaisia Etelä-Vietnamista. Heidän kohtalostaan ei ole ainakaan liian monta elokuvaa tehty. Green Dragon vie katsojan Camp Pendletonin pakolaisleirille ja kevääseen 1975 Saigonin kukistumisen aattona. Merijalkaväen valvovan silmän alle saapuneet vietnamilaiset majoitetaan ahtaisiin parakkeihin, joissa he odottelevat amerikkaista "sponsoriaan" ja mahdollisuutta uuteen elämään tyystin vieraalla maaperällä ja vieraassa kulttuurissa. Jotkut katsovat toiveikkaina tulevaisuuteen, toiset haluavat katkeroituneina takaisin, kun taas eräät ovat jo mielessään kuolleet. Saigonin romahdettua pakolaisille käy joka tapuksessa selväksi, että paluuta kotimaahan ei enää ole.

Odotin mielenkiinnolla Green Dragonin katsomista. Varsinkin kun ohjaaja on oikeasti Saigonissa syntynyt ja Pendletonin leirillä elänyt - tosin vain muutaman vuoden ikäisenä - Etelä-Vietnamin pakolainen. Kyseessä ei kuitenkaan ole perustuu tositapahtumiin -elokuva, vaan fiktiivinen teos, jonka tunnot ja kokemukset ovat tosin joskus olleet oikeita. Ikävä kyllä Green Dragon on melkoinen pettymys. Timothy Lin Bui on ohjaajana ensikertalainen, mutta ollut mukana käsikirjoittamassa ja tuottamassa pikkuveljensä ohjaamaa Kolmea vuodenaikaa (1999), joka muutama vuosi sitten tyhjensi Sundance Film Festivalin palkintopöydän. Elokuvassa Harvey Keitelin esittämä Vietnamin sodan veteraani palasi "intiaanimaahan" tutustuakseen jo aikuiseen tyttäreensä. Kaunis ja kauhea Kolme vuodenaikaa oli ensimmäinen elokuva, jonka amerikkalainen kuvausryhmä sai filmata paikan päällä Vietnamissa.

Hyvästä aiheesta huolimatta Green Dragon ei yllä lähellekään Kolmen vuodenajan tasoa, suoraan sanoen se ei edes toimi, vaan etenee laahustaen ilman kunnollisia jännitteitä kuin vietnamilainen pahkamato. Vaikka tarina on varmasti kirjoitettu suurella sydämellä, sen ihmiskohtalot jäävät melkoisen yhdentekeviksi. Edes mustan kokin (Forest Whitaker) ja nuoren, äidittömän vietnamilaispojan (Trung Hieu Nguyen) liikuttava kaveruus ei riitä avaamaan tunnehanoja. Leiriä johtavan jermun (Patrick Swayze) ja älykkään vietnamilaismiehen (Don Duong) ystävyys on sydämellinen kuvaus vastuuntunnosta, aidosta välittämisestä ja yhteisymmärryksestä yli roturajojen, mutta sitäkin lajia on nähty paremmissa puitteissa. Ajankuva toimii toki moitteettomasti, vaikka tarina ja sen ihmiset eivät jaksakaan säväyttää. Harvinainen aihe olisi kuitenkin ehdottomasti ansainnut väkevämmän käsittelyn.