Fillarijengi kotikatsomo

Yliopistoikäisillä kaveruksilla Davella, Mikella, Cyrilillä ja Moocherilla ei ole aikomustakaan ryhtyä opiskelemaan. Pojat ovat päättäneet mieluummin velttoilla nelistään koko loppuikänsä. Sitä paitsi Indianan Bloomington on jakautunut pikkukaupunki. Poikanelikko ja muu paikallinen nuoriso vihaavat kaupungin yliopiston varakkaita opiskelijoita, nämä taas halveksuvat ”kivenhakkaajiksi” (cutters) nimittämiään paikkakunnan työläispenskoja.

Keskushenkilö Dave (Dennis Christopher) tekee sentään muutakin kuin lorvailee hylättyyn kaivokseen muodostuneella uimapaikalla. Hän on hulluna pyöräilyyn, treenaa maanisesti ja ihailee italialaisen Cinzano-tallin huippupolkijoita. Pojan italofilia saa käytettyjä autoja kauppaavan duunari-isän (Paul Dooley) raivon partaalle.

Alkuasetelma on tavanomainen, mutta vastikään kuollut Peter Yates (Bullitt) saa nuorisoelokuvaansa yllättävää raikkautta. Leffan toimivuus johtuu ennen kaikkea sen arkisen tarttuvasta, vilpittömästä optimismista. Mitään makeilua siinä ei havaitse. Fillarijengiin voi samaistua jokainen, joka on nuoruudessaan kokenut epätietoisuutta omasta tulevaisuudestaan.

Filmin loppuratkaisua voi toki pitää tavanomaisina ja latteana, mutta toisaalta tuntuu tyydyttävältä, miten pojat saavat edelleenkin jäädä lapsuuden ja nuoruuden viattomaan maailmaan. Tällaisissa nuoruuden ja aikuisuuden rajapintaa käyvissä filmeissä loppukohtaus merkitsee aivan liian usein ratkaisevaa, opettavaista ja ah niin tylsää askelta aikuisuuden ja vastuuntunnon puolelle.

Alkuperäisnimi Breaking Away merkitsee pyöräilyssä irtiottoa, siis tempon muutosta jonka tarkoitus on karistaa kilpailijat kannoilta. Daven, Miken, Cyrilin ja Moocherin elämässä ne ratkaisevammat irtiotot tapahtuvat vasta joskus myöhemmin.

Pienen budjetin filmistä tuli julkaisuvuotensa ehdoton yllätyshitti, joka jopa palkittiin parhaan käsikirjoituksen (Steve Tesich) Oscarilla ja parhaan elokuvan Golden Globe -pystillä.