Dracula Untold kotikatsomo

Viime vuosien teinivampyyrivillityksen jälkeen on aika jälleen nostaa vanha kunnon Dracula parrasvaloihin, pois kotiarkun kepeistä mullista lepäämästä. Vaikka kreivi Dracula olikin Bram Stokerin luomus, pohjautui arkkivampyyrin hahmo tietenkin paitsi lukuisiin kansantaruihin ihmissusista, elävistä kuolleista ja vampyyreistä, niin myös oikeasti eläneeseen hahmoon, nimittäin ruhtinas Vlad Tepesiin, jonka tavaramerkkinä ja viestinä vihollisille eli turkkilaisille toimivat sosiaalisen median puuttuessa seipään nokkaan seivästetyt vihollistaistelijat. Hyvän ja kokeneen vartaaseen pujottajan käsittelyn jälkeen sitkeimmät saattoivat elää jopa niin kauan, että ehtivät suusanallisesti kertoa omille joukoille miksei Vladin maille kannattanut hyökätä.

Dracula Untold kietaisee sinällään ihan toimivan toimintajännärin ympärille siteeksi todellista historiaa käyttämällä hyväkseen Vlad Tepesin hahmoa, ja lainaa loput myyteistä ja supersankarielokuvien kuvastosta. Vladista on tehty rakastava perheenisä, joka vaimonsa Mirenan rinnalla hallitsee Transilvaniaa ja koettaa estää turkkilaisten lähentelyt. Vihollinen on kuitenkin jatkuvasti sotajalalla ja uhkaa jo Vladin perhettäkin, niinpä Vlad on pakotettu solmimaan liiton paholaisen kanssa. Kulaus vanhan vampyyrin verta ja kas, Vlad on pysäyttämätön vampyyri-terminaaattori, joka pyyhkäisee viholliset tieltään. Lasku uusista voimista lankeaa kuitenkin jo kolmen päivän kuluttua, ja korot ovat kovemmat kuin pikavipissä.

Vladin maanmiehet ja uskontoa politiikkaan sotkeva papisto kantavat kuitenkin huolta Vladin muuttuneesta olemuksesta ja kuolemattomasta sielusta. He ovat juuri pelastuneet turkkilaisten kynsistä ja kiitokseksi haluavat polttaa Vladin elävältä ihan varmuuden vuoksi.

Elokuvassa haisee suuri raha, jolla on luotu näyttävät puitteet verhoamaan tarinan kolisevaa onttoutta. Tuote on hieno, uusi ja kiiltävä, mutta ei onnistu tuomaan mitään uutta lajityypin kuvastoon. Ilmoitettu 70 miljoonan taalan budjetti on aivan käsittämätön summa, ja vaikka erikoistehosteet tietenkin maksavat ja näyttelijöillekin pitää maksaa, olisin tuottajana ainakin itse kysellyt hieman rahojen perään.

Dracula Untoldista on haluttu tehdä elokuvayhtiö Universalin uuden rahasammon eli hirviöelokuvien uljas lippulaiva. Universalin studioiden vanhat perinteiset hirviöt, kuten Dracula, Frankenstein ja Näkymätön mies ja niiden näyttelijät, kuten Lon Chaney Jr. ja Bela Lugosi ovat tietenkin osa elokuvahistoriaa ja teokset oman aikansa suosittuja viihde-elokuvia, joiden mainetta toki kannattaakin yrittää hyödyntää parhaansa mukaan. Onko yleisö valmis vastaanottamaan erikoistehosteilla lastatut, supersankarielokuvien konventioista surutta lainaavat uudet hirviöelokuvat, onkin sitten toinen juttu.

Ei Dracula Untold ole varsinaisesti huono elokuva, se on vain melko yhdentekevä viihdepläjäys, joka ei jätä sen kummempaa muistijälkeä. Kyseessä on pieni ja näppärä toiminnallinen seikkailuelokuva joka yrittää mahtipontisissa kulisseissa väittää olevansa jotain suurta ja ihmeellistä. Elokuvan todellisen arvon saa hienosti mitattua vertaamalla sitä esimerkiksi Francis Ford Coppolan näkemykseen Draculan tarinasta elokuvassa Bram Stokerin Dracula (1992).

Dracula Untoldin kohdalla itseäni jäi eniten askarruttamaan se, miksei kukaan tee kunnianhimoista ja historiallisiin faktoihin nojaavaa uutta elokuvaversiota miehestä Draculan hahmon taustalla? Aineksia olisi vaikka millä mitalla ja onhan historia tässä tapauksessa miljoona kertaa tarua mielenkiintoisempaa. Edellinen historiallisiin faktoihin nojaava elokuva seivästäjä" Tepesistä taisi olla romanialainen Vlad Tepes vuodelta 1979.

Elokuva hylkää heti kättelyssä historian väittäessään Vladin asustelevan ja hallitsevan Transilvaniassa eikä suinkaan Valakiassa (nykyisen Romanian alueella), jonka suuriruhtinas Vlad oli. Jostain syystä Vladin vaimonkaan nimi ei ole elokuvassa Ilona vaan jotain aivan muuta. Vladin lapsuuteen ja nuoruuteen turkkilaisten parissa ja sulttaanin hovissa kyllä viitataan, mutta herkullinen ja historiallinen kilpailuasetelma sulttaanin oman pojan Mehmetin ja Vladin välillä jätetään surutta hyödyntämättä, mikä tuntuu harvinaisen omituiselta ratkaisulta, ikään kun potentiaalisen yleisön kykyyn tarkistaa historialliset faktat tuossa tuokiossa vaikka Wikipediasta ei oikein luotettaisi. Elokuvan nautittavimmasta roolisuorituksesta vastaa Charles Dance luolan vanhana vampyyrina, jonka hahmo muistuttaa miljoonannen kerran populaarikulttuurin historiassa mestari Ingmar Bergmanin Seitsemännen sinetin (1957) hilpeästä Kuolemasta.