Alamaailman kenraali kotikatsomo

Kun keskustelen kriitikkokollegojen kanssa ohjaaja John Boormanista, olen koettanut muistaa, että puhutaanko Boormanista yli 30 vuoden takaa vai sen jälkeen. Selvää on, että miehen varhaistöiden raju maanläheinen väkivalta aikansa huippunäyttelijöiden Lee Marvinin (Tappajan jäljet, 1967; Kahden miehen helvetti, 1968) ja Burt Reynoldsin (Syvä joki, 1972) johdolla toi amerikkalaiseen elokuvaan unohtumatonta särmää. Sitten on toinen Boorman, joka Syvän joen jälkeen harvensi töitään niiden muuttuessa samalla yksitoikkoisemmiksi draamakuvauksiksi. Hän ei ole tietenkään ainoa, jolla taiteellinen näkemys katosi. Ajatelkaapa vaikka toista Johnia, Frankenheimeria, joka teki suurimmat elokuvansa niin ikään 1960-luvulla.

Alamaailman kenraali on kuitenkin tavanomaista pirteämpää Boormania, sillä erään Irlannin suurrikollisen elämän kuvaaminen tuo osan takaisin siitä mutkattomasta miesten elämästä, josta Boormanin yleensä varsin suoraviivainen kuvaustapa tunnetaan. Boorman kuvaa kapeasti ilman maisemia, jolloin näyttelijät pääsevät täysin oikeuksiinsa. Monien amerikkalaiselokuvien sivuosista (mm. Gangs of New York, A.I.) jo tuttu irkkumies Brendan Gleeson näyttelee mutkattomaan ja rempseään tapaansa Martin Cahillia, joka teki keikkaa ja narutti vuositolkulla Dublinin poliiseja jakaen osan saaliistaan vähäosaisille. Jon Voightin kyllästynyttä komisario Ned Kennyä lukuun ottamatta kaupungin kytät kuvataankin typerinä koppalakkeina, jotka montut auki seuraavat Cahillin pakoretkiä. Realismia siis puuttuu, mutta Boorman osaa silloin, kun yrittää.

Alamaailman kenraalin suurin avu on ilman muuta Gleeson, josta on oikeastaan pakko pitää, vaikka Cahill naulaakin kerran kumppaninsa biljardipöytään. Huomattuaan virheensä mies kuitenkin pahoittelee tekoaan syvästi ja vie tämän jopa sairaalaan. Kaveria, varsinkaan rikollista sellaista, ei jätetä. Suoraselkäisyyttä siis piisaa omalla kieroutuneella tavallaan, vaikka kaukana ovatkin Syvän joen karmivat kauhunhetket vuoristolaisten ja heidän banjojensa kynsissä. Boorman on rauhoittunut kohtaamaan suvaitsevamman 2000-luvun.