Aku Ankka – 75-vuotisjuhla kotikatsomo

Aku Ankka on yksi maailman tunnetuimpia ja pidetyimpiä piirroshahmoja. Kovaonninen ja ärhäkkäluonteinen ankka on ollut monelle paljon luontevampi samaistumiskohde kuin näsä Mikki Hiiri. Rakastettu hahmo saavutti tänä vuonna kunnioitettavan 75 vuoden iän, mitä Disney juhlistaa Akun 75-vuotisjuhlajulkaisulla.

Päällisin puolin dvd vaikuttaa kiinnostavalta, sillä onhan Aku tähdittänyt reilusti toistasataa lyhytelokuvaa vuodesta 1934 lähtien. Niiden onnistuneella läpileikkauksella hahmottuisi hienosti niin Akun kehitys hahmona kuin itse lyhytanimaatioiden kerronnassa tapahtuneet muutokset.

Syystä tai toisesta juhlajulkaisuun ei ole kuitenkaan poimittu mukaan kuin kymmenen Aku-lyhäriä, eikä otosta voi pitää parhaalla tahdollakaan erityisen onnistuneena. Toki kokoelma aloitetaan itseoikeutetusti Akun ensiesiintymisellä eli elokuvalla Viisas Kana Kananen (The Wise Little Hen, 1934), joka oli osa Walt Disneyn Silly Symphonies -sarjaa. Musiikkipiirretyssä Aku nähdään Petteri Possun pitkänokkaisena ja laiskanpulskeana kiljukaulakaverina.

Muutamaa kuukautta myöhemmin Aku nähtiin keskeisessä roolissa lyhytanimaatiossa Orpojen hyväksi (Orphan's Benefit, 1934). Tällöin Akun ulkomuoto oli jo nykyisenkaltainen lyhytnokkainen ankka, joka vakiinnutti pian paikkansa lyhäreiden lystikkäänä hahmona seikkaillen milloin Pluton, pikkuoravien tai veljenpoikiensa kanssa.

Akun luonne muotoutui hahmon omissa lyhytanimaatioissa hyvin pian tunnetun temperamenttiseksi. Hahmon vakiinnuttua myös lyhytanimaatioiden kerronnassa tapahtui hiljalleen muutoksia. Akun ympärille rakennetut elokuvat luottivat alkuun pelkästään hahmojen ja tilanteiden fyysiseen slapstick-huumoriin eikä lyhäreiden tarinoille annettu paljoakaan painoarvoa, mistä Hansu-serkun kohtaaminen elokuvassa Hansu käy kylässä (Donald's Cousin Gus, 1939) on hyvä esimerkki.

Hahmogallerian laajetessa, ja varsinkin veljenpoikien tultua mukaan kuvaan, myös tarinoiden rooli korostui. Parhaat Aku-animaatiot ovatkin niitä, joissa tarinaa vievät eteenpäin kommervenkit Tupun, Hupun ja Lupun kanssa. Siksi onkin täysin käsittämätöntä, että tähän juhlajulkaisuun ei ole otettu mukaan ainoatakaan lyhäriä, jossa myös veljenpojat seikkailisivat. Tätä voi pitää jo emämunauksena.

Dvd on muutoinkin koostettu huolimattoman oloisesti. Animaatiot eivät ole kronologisessa järjestyksessä eikä elokuvien nimien yhteyteen ole valikossa viitsitty laittaa mukaan edes vuosilukuja. Järkyttävin puute on kuitenkin lisämateriaalien totaalinen uupuminen. Edes jonkinlainen esitys Aku-hahmon syntyhistoriasta, kehityskaaresta ja menestyskulusta olisi puoltanut paikkaansa. Mutta ilmeisesti tällä "juhlajulkaisulla" ei ole haluttu astua Disneyn Treasures-sarjan Chronological-julkaisujen varpaille. The Chronological Donald -dvd:eissä lyhytelokuvat ovat oikeaoppisesti aikajärjestyksessä ja mukaan on saatu edes jonkinlaista taustoittavaa lisämateriaalia.

Akun 75-vuotisjuhlajulkaisu lieneekin suunnattu lähinnä lastenhuoneiden dvd-kirjaston täytteeksi. Siitä kertonee suomenkielinen dubbauskin. Dvd:tä jopa mainostetaan sillä, että levyltä löytyy Hansu käy kylässä -lyhäri ensimmäistä kertaa suomeksi puhuttuna. Itse animaatiossa Hansu vain ei sano sanaakaan ja Akunkin repliikit ovat laskettavissa melkeinpä yhden käden sormilla.

Vaikka dubbauskulttuurin on Suomessakin hiljalleen oppinut puolipakolla hyväksymään lapsille suunnattujen piirrettyjen osalta, niin näiden vanhojen Disneyn lyhyanimaatioiden dubbauksissa ei ole mitään järkeä. Niissä dialogin osuus on vähäinen ja kerronnan ja komiikan kannalta repliikit ovat lähes merkityksettömiä, sillä kaikki perustuu kuvalliseen ilmaisuun.

Ammattimaisesti tarkasteltuna suomalainen ääniraita on kyllä laadukkaasti toteutettu, mutta alkuperäisen ja sen ainoan oikean Aku-äänen, Clarence Nashin jyräämistä voi pitää lähinnä kulttuuririkoksena. Asiaa voisi verrata siihen, että Elviksen konserttitaltioinnilla Jorma Kääriäinen laulaisi Elviksen päälle suomeksi. Varmasti ihan ammattitaidolla tehtyä, mutta kuka sitä haluaisi kuunnella?

Onneksi dvd:ltä voi valita alkuperäisen ääniraidan. Ja ainahan Walt Disneyn klassisia lyhäreitä katsoo ilokseen. Ehkä Akun 75-vuotisjuhlajulkaisulla ei ole merkittävää elokuvakulttuurista arvoa, mutta kyllä dvd soveltuu yhteiskatseluun perheen pienimpien kanssa, vaikka lyhytanimaatioiden hieman tylsähkö valikoima ei täysin sitäkään tarkoitusta palvele.