Hero valkokangas

Kiinalaisessa tarustossa mahtavimmat kung-fu-soturit ovat niin taitavia, että uhmaavat painovoimaa ja miekkailevat ajatuksissaan. Wuxia-elokuvat kertovat juuri näistä muinaisten aikojen levitoivista miekkasankareista. Kun Hongkong palautui Kiinalle vuonna 1997, vilkas hongkongilainen elokuvatuotanto ja samalla wuxia-perinne hiljeni, mutta vuonna 2000 Ang Lee ohjasi menestyksekkään ja maailmanmaineeseen nousseen elokuvan Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme ja nyt Yimou Zhang (Punainen lyhty, 1991) on luonut Heron, uuden version Kaige Chenin Keisari ja salamurhaajasta (1999).

Hero on legenda rohkeudesta, rakkaudesta ja taipumattomasta uskosta hyvään asiaan. Muinainen Kiina oli jakaantunut seitsemään kuningaskuntaan. Voimakkain hallitsijoista oli Qin, jota salamurhaajat uhkasivat jatkuvasti. Yksi hänen alaisistaan on saavuttanut merkittävät taidot miekkailussa ja voittaa kolme qinin päävihollista: Tuuli, Lentävä Lumi ja Murtunut Miekka. Kuningas kutsuu sankarin luokseen palkitakseen tämän ja kuullakseen hänen urotöistään. Elokuva rakentuu näin takautumien sarjasta, kun rohkea mies ilman nimeä alkaa kertoa kuninkaalle taisteluistaan.

Hero on visuaalisesti upea elämys. Joka ainut kuva on hätkähdyttävän kaunis ja jokainen liike on harmoniassa lavastuksen ja musiikin kanssa. Herossa parasta on juuri kuvaus, joka tuo liikkeet, värit ja yksityiskohdat mieleenpainuvasti esiin. Taistelukohtaukset ovat samanaikaisesti dynaamisia ja herkkiä, voimakkaita ja tyylikkäitä. Kung-fu-tanssahduksien rinnalla spektaakkelimaiset maisemat saavat silmät nauliintumaan valkokankaalle. Jokaisella takautumalla on oma värimaailmansa, joka osoittaa katsojalle mikä on totta ja mikä ei. Tosin kyynikko voisi huomauttaa, ettei suinkaan ole tarpeen käyttää värejä rautalankana ja vähemmätkin, hidastukset, helmanhulmunnat ja vaijerin paukuttelut riittäisi. Mutta kyynikkojen korskahduksia ei fantasiamaailmassa kuunnella.

Valitettavasti vain kuvakerrontaa korostetaan näyttelijöiden kustannuksella eivätkä henkilöhahmot pääse tekemään eläytymisellään kummempaa vaikutusta katsojaan. Tosin taisteluelokuvassa tarkoitus onkin käyttää koko kehoa välineenä, jolloin henkilöistä tulee enemmänkin osa esteettistä kokonaisuutta kuin että keskityttäisiin yksilöihin. Näyttelijäkaartiin on otettu Aasian nimekkäimmät näyttelijät, kuten pääosan esittäjä suuri kung-fu-tähti Jet Li, joka sattumoisin aikoinaan kieltäytyi Li Mu Bain roolista Hiipivässä tiikerissä, piilotetussa lohikäärmeessä.

Heron juoni ja sanoma siitä, miten todellinen sankari uhraa kaiken rauhan edestä on wuxia-perinteessä ennestään hyvin tuttua, jopa melko kulunutta niin elokuvassa kuin kirjallisuudessakin. Mutta näinä aikoina länsimaalaisille tämä humaani tuulahdus Kiinasta on sangen tervetullutta ja koetaan ajankohtaisena ja puhuttelevana. Vaikka toisaalta Herossa tehdäänkin väkivallasta henkeäsalpaavan kaunista, se myös kertoo meille miten taitavin miekkataituri ei edes tarvitse miekkaa. Musiikki, kalligrafia ja miekkailu yhdessä ovat tie rauhan ja totuuden ymmärtämiseen.