Witchfinder General valkokangas

Englannin maalauksellisen kaunis maaseutu toimii näyttämönä noitaoikeuden käyntien kidutuksille ja teloituksille Michael Reevesin viimeiseksi jääneessä kauhuelokuvaklassikossa Witchfinder General (1968). Vaatimattoman budjetin takia elokuva sijoittuu pääosin englantilaisiin maalaismaisemiin vuoteen 1645. Rauhallisuuden rikkovat Matthew Hopkinsin (Vincent Price) lietsomien noitavainojen hysteria sekä sisällissota.

Halvalla tuotettuihin ja nuorisoon vetoaviin elokuviin erikoistuneen American International Picturesin osatuottama Witchfinder General pyrittiin markkinoinnissa yhdistämään tuotantoyhtiön Edgar Allan Poe -filmatisointeihin, kuten Korppiin (1963), joissa Vincent Price näytteli pääosaa. Myös Witchfinder General nojaa vahvasti ikonisen Pricen näyttelijänkarisman ja uhkaavan antagonistin roolin varaan. Elokuva seuraa myös sisällissodassa parlamentin joukkoihin kuuluvan Richard Marshallin (Ian Ogilvy) ja papin tytär Saran (Hilary Dwyer) välistä hyvin geneeristä romanssia, jonka suorat viittaukset seksiin ovat elokuvan tuotantoaikakauden kontekstissa uskaliaita.

Reevesin elokuvan sadistisiksi kuvaillut noitaoikeudenkäyntien kidutus ja tappokohtaukset, joiden takia elokuva sensuuriviranomaisten toimesta leikattiin useissa maissa ja kiellettiin Suomessa, eivät tunnu graafisempaan väkivaltakuvastoon tottuneesta nykykatsojasta erityisen häiritseviltä. Toisin kuin vaikka elokuvan inspiroimassa Gareth Evansin ohjaamassa body horrorin puolelle yltyvässä Apostolessa (2018).

Witchfinder General on juoneltaan hyvin suoraviivaisesti etenevä elokuva. Kauhua rakennetaan maaseudun asukkaiden arkipäivän keskelle saapuvien noitavainoja ajavien ihmisten toiminnalla yliluonnollisuuden tai alkukantaisen pelon tunteen herättämisen sijaan. Englantilaisiin maalaismaisemiin sijoittuvana sekä noitien väitetyn pakanallisuuden ja kristillisyyden välistä konfliktia kuvaavana folk-kauhuelokuvana se yhdistyy myös seuraavalla vuosikymmenellä tehtyyn Uhrijuhlaan (The Wicker Man, 1973).

Kauhun lisäksi Reevesin elokuvaa ottaa elementtejä historiallisilta seikkailuelokuvilta Errol Flynnin hengessä, kuten toiminnallisissa ratsastuskohtauksissa, joissa elokuvan sankari Richard Marshall ja tämän aseveljet laukkaavat läpi Englannin maaseudun ja rannikon ylväiden maisemien. Witchfinder Generalissa toiminta ja dialogi luisuvat välillä campin puolelle, mikä ei tue elokuvan vakavampaa aihetta. Ylimenevä näyttely on kuitenkin huvittavuudessaan tälle 1960-luvun tuotannolle asiaan kuuluvaa.

Ilmestymisaikanaan saamastaan kritiikistä ja sensuurista huolimatta Witchfinder Generalin arvostus on nousut kulttitasolle ja sen vaikutusta myöhempiin kauhuelokuviin ja jopa metallimusiikkiin ei voi vähätellä. Night Visions -festivaalilla Suomen ensiesityksensä viimein saanut 50 vuotta täyttävä kulttielokuva pääsee Cinema Mondon toimesta rajattuun levitykseen. Witchfinder Generalin kaltaisten kauhuelokuvan keskeisten teosten tuominen restauroituina levitykseen laajentaa teatterien elokuvatarjontaa sekä katsojien elokuvasivistystä. Lisää tällaisia kauhu -ja kulttielokuvia, kiitos.