Kohtalokas syrjähyppy valkokangas

Adrian Lyne on tullut tunnetuksi kielletyn rakkauden kuvaajana. Elokuviensa 9 ½ viikkoa, Vaarallinen suhde ja Vain yksi yö avulla hän teki pettämisestä, fetissoidusta seksistä ja moralisoinnista tavaramerkkinsä. Kohtalokas syrjähyppy on edeltäjänsä Lolitan tapaan uusintafilmatisointi ranskalaisklassikosta, se pohjautuu Claude Chabrolin elokuvaan Mies, vaimo, rakastaja (La Femme Infidèle, 1968).

Connie (Diane Lane) ja Edward Sumnerin (Richard Geren) avioliitto joutuu koetukselle, kun vaimo joutuu tuulisessa New Yorkissa luonnonvoimien armoille ja päätyy paikkailemaan haavojaan nuoren ranskalaisperäisen kirjakauppiaan Paul Martelin (Olivier Martinez) käsivarsille. Jonkin aikaa pikkurouva Connie onnistuu salaamaan suhteen luvattoman nössöltä mieheltään, mutta lopulta Edward tekee sen, mitä amerikkalaiselta mieheltä elokuvissa odotetaan - hän palkkaa etsivän ja puuttuu itse peliin. Tuloksena on jaettu syyllisyys, joka osoittautuu helpommaksi vaihtoehdoksi kuin vastuu omista teoista.

Mustavalkoista melodraamaa

Elokuva vilisee viittauksia Lynen aiempiin tuotoksiin jopa siinä määrin, että katsoja odottaa, milloin kanipata keitetään ja milloin jääkaapin antimia aletaan hyödyntää petipuuhissa. Näkökulma on kuitenkin aiempaa konservatiivisempi ja siten kovin mustavalkoinen.

Suurkaupunki on iso ja paha synnin kehto, jonne kuljettava juna toimii siirtymisriittinä esikaupungin idyllistä paheiden pariin. Jottei asetelma jäisi epäselväksi, on vaimon rakastajana introvertti maahanmuuttaja, jonka kanssa harrastettavan kielletyn seksin näyttämöinä toimivat porraskäytävä, kahvilan vessa ja autio leffateatteri. Sentimentaalisilla jousilla kyllästetty musiikki ja kasvojen tunneilmaisulla herkuttelevat erikoislähikuvat tekevät elokuvasta puhdasta melodraamaa.

Viime aikoina vanhempaa charmanttia miestä tulkinnut Richard Gere (mm. Mothman, Pretty Woman) näyttelee näkökulmasta riippuen joko virtuoosisesti tappavan tylsää aviosiippaa tai on puhtaasti oma itsensä maneerisine huokailuineen ja lasisine katseineen. Gere joutuu leffassa tavallaan oman itsensä uhriksi, sillä hän esitti juuri Paul Martelin kaltaisia lipeviä gigoloja kultaisella 80-luvulla. Leffan todellinen tähti on Diane Lane (mm. Perfect Storm ja Jack), joka kantaa kasvoillaan sekä eroottisen hehkun että hauraan syyllisyyden sortumatta kuitenkaan ylilyönteihin.

Nukkumalähiöissä uinuva keskiluokkaisuus on ollut viime aikoina Hollywood-elokuvan hampaissa. Sen hyvinvoinnilla kyllästetyt kulissit ovat tarjonneet oivan kontrastin kaikelle vaaralliselle ja kielletylle. Kohtalokas syrjähyppy alkaakin kliseisillä kuvilla aamu-usvaisen järven rannalla uinuvasta Sumnerin perheen talosta, jossa pörröinen koira nukkuu söpösti ja pikkurouva Connie laittaa lystikkäälle Charlie-pojalleen (Erik Per Sullivan) aamiaista. Siinä missä Ang Leen Jäämyrsky, Sam Mendezin American Beauty ja Todd Solonzin Onni riipivät tätä maisemaa säälimättömän brutaalisti, ravistelee Lyne lasipalloa silkkihansikkain.