Tokyo Story valkokangas

Yasujirō Ozu syntyi 120 vuotta sitten Tokiossa ja kuoli syntymäpäivänään tasan 60 vuotta myöhemmin 12.12.1963. Kuudenkymmenen vuoden elinikänsä aikana Ozu ohjasi yli viisikymmentä elokuvaa mykkäelokuvista alkaen ehtien viimeisinä vuosinaan värielokuviin. Lajityypitkin vaihtelivat, mutta parhaiten hänet tunnetaan myöhemmistä perhedraamoistaan. Niistä kuuluisin Tokyo Story juhlii myös pyöreitään 70 vuoden iässä, ja saa uusintaensi-iltansa teattereissa komeana 4K-restaurointina.

Elokuvan juoni on yksinkertainen: ikääntyneet vanhemmat matkustavat tapaamaan lapsiaan ja lapsenlapsiaan. Matka Tokioon ei vastaa aivan heidän odotuksiaan. Lapset ovat muuttuneet – ja niin myös maailma sodan jälkeen. Ajankulua ei voi kuitenkaan pysäyttää, se on vain hyväksyttävä.

Juoni ei juuri kiinnostanutkaan Ozua, vaan Tokyo Story on lujittanut paikkansa elokuvahistorian kaanonissa humaanilla herkkyydellä ja kuvakielen kirkkaudella. Jokainen yksityiskohta tuntuu merkitykselliseltä, arkisen huumorin hienovaraisuus huvittaa ja universaali ihmisyys koskettaa.

Restauroitu kuvanlaatu tekee katselukokemuksesta entistä nautinnollisemman. Vahvat kontrastit korostavat Ozulle tutun tyylin selkeitä linjoja ja tilojen syvyyttä. Ajan virralle on helppoa antautua, ja kaupunkimaisemat muistuttavat modernisoituvan ajan risteyskohdasta sodanjälkeisessä Japanissa.

Tokyo Story on poikkeuksellinen elokuva, muttei poikkeuksellinen Ozun uralla. Tuttuutta on teemoissa ja näyttelijöissä, rooleissa ja perusasetelmissa. Aitoutta perhesuhteisiin tuo erityisesti Setsuko Haran lempeä hymy vanhan pariskunnan pojan leskenä, Chishū Ryūn välittämisestä kertovat töksäyttelyt puolisolle perheen isänä ja Haruko Sugimuran taantuminen kiukuttelevaksi lapseksi isään turhautuessaan.

Maailman kuuluisimpiin elokuvakriitikoihin lukeutunut Roger Ebert kirjoitti, että on mahdotonta rakastaa elokuvia rakastamatta Ozua, ja kerta toisensa jälkeen Tokyo Story lukeutuu kriitikoiden maailman parhaiden elokuvien listan kärkeen. Se on elokuva, joka kertoo pienieleisesti aivan valtavasti ihmisyydestä. Niin vahva elokuvan taika on harvinaista herkkua, ja Tokyo Story on todella maineensa mestariteoksena ansainnut.