Tie Tampereelle 1918 valkokangas

Professori Heikki Ylikankaan Tieto-Finlandialla palkittu Tie Tampereelle 1918 (1993) on monella tapaa merkittävä teos. Kirjassaan Ylikangas kyseenalaisti monet vallitsevat käsitykset ja toi Suomessa vuonna 1918 käytyyn sisällissotaan ja sen tutkimukseen uusia näkökulmia.

Sisällissodasta puhuttiin Suomessa 1900-luvulla pääasiassa vapaussotana ja siitä muodostettu julkinen kuva oli pitkään hyvin yksioikoinen. Ajanjaksoa käsiteltiin kouluhistoriassakin lähinnä yliolkaisesti, sillä historiakäsityksen painopiste oli kansamme yhtenäisyydessä ja kunniakkaassa toisessa maailmansodassa. Samalla sisällissota kaikkine jälkipuhdistuksineen hiersi edelleen monia suomalaisia.

Oikeastaan vasta 2000-luvulla on yleisellä tasolla tunnustettu ja ymmärretty, että Suomessa käytiin verinen ja julma sisällissota. Sotatoimien aika oli melko lyhyt, mutta jälkivaikutukset olivat pitkät. Vaikka historiantutkimuksen taholla vuoden 1918 tapahtumia on selvitetty ja niistä on tällä vuosituhannella kyetty muodostamaan puolueettomampi kuva, on sisällissota monelle suomalaiselle edelleen valtaosin hämärän peitossa. Aihetta on toki käsitelty kertovan taiteen parissa, mutta populaarilla tasolla läpilyöntiä ei ole tapahtunut.

Kokenut dokumentintekijä Tapio Kalliomäki on kertonut miettineensä Ylikankaan kirjan elokuvallistamista jo heti teoksen ilmestymisen jälkeen. Toimeen hän tarttui parikymmentä vuotta myöhemmin ja ehdotti Ylikankaalle kirjaan pohjaavaa dokumenttia. Kalliomäki päätti ottaa koko 500-sivuisen kirjan dokumentin perustaksi. Lopputuloksena on päälle kaksituntinen ja varsin yksityiskohtainen kuvallinen sotahistoriikki Tampereen valtauksesta sisällissodan merkittävimpänä tapahtumana.

Tie Tampereelle 1918 on ensisijaisesti sotahistoriikki, joka pureutuu kevään 1918 sotatapahtumiin Tampereella ja sen ympäristössä. Yksityiskohtainen selostus taisteluista ja joukkojen liikkeistä kiinnostaa varmasti sotahistorian ystäviä, mutta muille dokumentin anti jää lähinnä sotatoimien nippelitiedoksi, jolla ei ole kovin olennaista merkitystä sisällissodan ymmärtämisen kannalta.

Sisällissotaan johtavia taustatekijöitä toki mainitaan ja jälkiseurauksiakin puidaan, mutta lähinnä sivulausemaisesti dokumentin alussa ja lopussa. Kaksituntinen käytetään pääosin sotatapahtumien läpikäymiseen, jolloin kokonaiskuva on sotahistoriallinen, ei historiallinen saati yhteiskunnallinen. Suomen sisällissotaa kokonaisvaltaisesti luotaava populaariesitys jää edelleen odottamaan itseään.

Dokumentin suurin arvo on se pyrkimyksessä puolueettomaan moniäänisyyteen. Sisällissota oli viime kädessä pienten ideologioiltaan eriävien ryhmittymien konflikti, kansan syvien rivien yhteenotosta ei ollut kyse. Kummallakin puolella sotivat olivat pääosin asevelvollisia tai värvättyjä, jotka eivät lähteneet tositoimiin omaehtoisesti, mikä näkyi myös taistelumoraalissa. Tätä taustaa vasten teloitukset ja puhdistukset näyttäytyvät oudossa valossa, mitä olisi dokumentissa suonut käsiteltävän vieläkin laajemmin.

Visuaalisesti dokumentti on rakennettu mustavalkoisten arkistokuvien varaan, joiden lomaan on leikattu dokumenttia varten kuvattuja katkelmia tapahtumapaikoilta. Joukkojen liikkeitä ja taisteluita havainnollistetaan taajaan myös karttakuvilla. Dramatisointeja ei dokumenttia varten ole tehty. Kerronta lepää kertojaäänessä, joka käy läpi sodan tapahtumia, paikkoja, nimiä ja lukuja. Mikäli katsojalla ei ole riittäviä perustietoja sisällissodan tapahtumista laajemmin, sotatapahtumat jäävät helposti irrallisiksi.

Tie Tampereelle 1918 sai ensi-iltansa Tampereella 6. huhtikuuta, jolloin tuli kuluneeksi tasan sata vuotta Tampereen valtauksesta. Nyt viikkoa myöhemmin dokumentti tulee laajempaan levitykseen eri puolella Suomea.