Ipanat elokuva valkokangas

No hyvä on – myönnettäköön, että tällainen kolmekymppinen koristus saattaa olla aivan väärä taho kirjoittamaan tästä elokuvasta. Ensinnäkin, mitkä hiton Ipanat? Ikinä kuullutkaan. Oli lähestyttävä tiettyjä vaahtosammuttimen kokoisia asiantuntijatahoja, jotka kertoivat sedälle niiden olevan teeveestä tuttuja vaipallisen veikeitä piirroshahmoja. Jos siis näin on ja jotta Ipanat elokuvasta saisi vähän enemmän irti, pitäisi ilmeisesti taantua 5-vuotiaan tasolle. Siinä ex-tyttöystäväni mielestä ei ole ennenkään ollut suuria vaikeuksia. Mutta se olikin hänen ongelmansa.

Tarina vyöryää liikkeelle, kun vaippaan kääriytynyt piskuinen napamannekiini Tommi (äänenä Petteri Halmela) saa pikkuveljen. Tiedän, miltä se tuntuu. Se Jokin Ulkoavaruudesta rääkyy turhat unet kaikkien silmiltä, varastaa ja hajottaa lelut ja pahoinpitelee isompiaan – Tommia tuttipullolla, minua lapiolla. Päähän. Ja kovaa.

Eli Tommin elämä on puhdasta vaipan vaihdattajaa. Kunnes sen erään kerran Tommin parhaat kamut Jaska, Vili ja Lilli (Dimitri Qvintus, Tuomas Oksanen ja Heljä Heikkinen) ottavat ratkaisun omiin käsiinsä ja päättävät palauttaa Sen takaisin sairaalaan. Jonne ei tietenkään päädytä. Vaan sankarinaperoviisikkomme eksyykin suureen synkkään metsään, jossa matkalla kotiin tapahtuu jatkuvalla syötöllä kaikenlaista vauhdikasta jännää.

Harmitonta ja suloista vauvatoimintaviihdettä

Pohjimmiltaan Ipanat elokuva on tarinaa ystävyydestä, veljeydestä, mustasukkaisuudesta ja tietenkin perhearvojen tärkeydestä puettuna piirroselokuvan luonnonlainvastaiseen toimintaan ja tarinankerrontaan. Ipanat elokuva onkin animaatioelokuvien tuttujen perinteiden mukainen tolkuttomilla sattumilla ryyditetty koko perheen paikoin absurdi seikkailu- ja toimintaelokuva. Aina kun koohotukselta keritään luikautetaan väliin laulut, onneksi poikkeuksetta lyhyet, ja lopun ajat halataan. Siis puhdasta valtavirtaa. Anarkismista ei juuri tietoa vaan tuloksena on valkokankaan täydeltä painekyllästettyä harmittomuutta, söpöyttä, hassuja ja kiperiä tilanteita sekä lopulta kuitenkin varsin aikuismaisia vauvahahmoja ja vauvamaisia aikuishahmoja – ja ennen kaikkea vapauttavaa hyvää mieltä.

Tosiasia on, että Ipanat elokuva tullee löytämään kiitolliset katsojansa. Siinä on aineksia, josta koko perhe löytää kullekin oman viihdykkeensä ja rahoilleen vastinetta. Se on sujuvasti etenevä ja visuaalisesti näyttävä ja värikylläinen sekä tarjoaa toisaalta jutun juurta elokuvan jälkeiseen hampurilaispaikkaan koko perheen pikaruokahetkelle. Kysymyksessä on siten kaikin puolin raivostuttavan keskiluokkainen elokuva. Mutta ei siitäkään aina jaksa riehua ja pitää meteliä. Nimittäin ohjelmistossa ei voi koskaan olla turhan paljoa koko perheen katsottavaa. Sitä paitsi Ipanat elokuvassa oli ihan oikeasti pari nokkelan osuvaa vitsiä.