The Hurt Locker valkokangas

Irakin sodan väkevämpi käsittely on elokuvan saralla jäänyt yllättävänkin vähäiseksi. Viimeksi aiheeseen pureutui In the Valley of Elah (2007), ja sekin enemmän kotirintaman näkökulmasta. Irakin sotaretken ruohonjuuritasolle, tai paremmin kai sanottuna hiekkapölyn tasolle, on jalkauduttu lähinnä television puolella Generation Killissä.

Kathryn Bigelow'n ohjaama The Hurt Locker tuokin mieleen ennemmin juuri edellä mainitun HBO:n sarjan kuin minkään viime vuosien sotaelokuvan. Tapa kuvata sotaa on samankaltainen. Kritiikki on kuvissa ja tavassa kertoa. Kansallinen paatos on saanut jäädä, samoin perinteinen logiikka. Sotakuvasto on suoraa, paikoin jopa häiritsevää. Väkivaltakoneisto toimii, ja se toimii ryhmädynamiikkansa voimalla. Yksilöitä tulee ja menee. Sankareiksi heistä ei ole.

Hurt Locker perustuu toimittaja Mark Boalin kokemuksiin pomminpurkuyksikössä Irakissa. Todellisten kokemusten kaiun aistii elokuvassa piinaavana jännitteenä, kun kolmimiehinen ryhmä haravoi katuja ja purkaa sieltä löytämiään pommeja sivullisten katseiden alla. Tunnelmaa rakennetaan hyvin myös mahdollisimman autenttisenoloisella miljööllä, joka on löydetty Irakin naapurista Jordaniasta. Tarina ja miljöö yhdistettynä Bigelow'n taitoon rytmittää toiminnallista kerrontaa takaavat intensiteetiltään hyvin vangitsevan sotakuvauksen, joka päähenkilönsä kautta laajenee pohtimaan myös inhimillisyyden eri puolia ja motiiveja.

Pommiryhmän sisäinen dynamiikka on paljolti keskiössä, kun Jeremy Rennerin esittämän pomminpurkuekspertin yltiöpäisyys kiristää tovereiden hermoja siinä missä kerää komentajien kehuja. Keskinäinen luottamus syntyy vain teoista. Tätä miehisen lojaliteetin perussanomaa ei toki kerrota ensimmäistä kertaa, mutta Rennerin roolisuoritus tuo siihen oman nyanssinsa. Lukemattomien sivuosien mies todistaa kovalla karismalla kantavansa myös pääosan ja kykenevänsä luomaan hahmoonsa ristiriitaisia ja inhimillisesti kiinnostavia piirteitä, ja vieläpä uskottavasti.

Hurt Locker on myös ohjaaja Kathryn Bigelow'lta vahva paluu, ja elokuva osoittaa, ettei hän ole hukannut taitoaan sujuvan ja henkilökuviltaan kiinnostavan toiminnan osaajana. Bigelow muistetaan parhaiten 1990-luvun alun elokuvistaan Myrskyn ratsastajat (Point Break, 1991) ja Strange Days (1995). Sittemmin harvakseltaan ohjatut elokuvat eivät ole tehneet enää yhtä suurta vaikutusta. Nyt pienellä budjetilla tehty Hurt Locker on kerännyt ansaittua kehua ympäri maailmaa. Suomessa tätä vuoden yhtä kiinnostavinta elokuvaa vaivaudutaan levittämään peräti yhdellä kopiolla.