The Circle valkokangas

Yksityisyyden suojaan liittyvät kysymykset ovat relevantteja sosiaalisen median ja liikkuvan teknologian aikakaudella. Iso veljen saappaisiin ovat astuneet jättimäiset teknologiayhtiöt sekä verkostoitumispalvelut, jotka keräävät ja prosessoivat tietoa käyttäjistään. Tämä kaikki tapahtuu varjona helpomman kommunikoinnin ja informaation jakamisen taustalla.

Aiheeseen tarttuu kiinni myös James Ponsoldtin ohjaama kybertrilleri The Circle. Dave Eggersin samannimisen romaanin pohjalta sovitettu elokuva kertoo nuoresta asiakaspalvelijasta Maesta (Emma Watson), joka pääsee töihin kansainväliseen internetyhtiö The Circleen. Työpaikan rennon ja nuorekkaan imagon takaa paljastuu kuitenkin pimeä todellisuus. Kampuksen ympärille limittyvä työyhteisö on lahkomainen verkosto, joka valvoo työntekijöidensä suorituksia kuin nälkäinen haukka. Samalla päivänvaloon nousee myös yhtiön tarkoitusperät tiedonkeruun ja laajamittaisen kontrolloinnin saralla.

Ytimessä on oman yksityisyyden vapaaehtoinen uhraaminen modernin teknologian aikakaudella. Mainoslauseiden avulla kannustetaan käyttäjiä täydelliseen läpinäkyvyyteen, jossa jakaminen on autuutta ja salaisuudet valheita. Taustalla eivät piile vain korporaation kapitalistiset tavoitteet vaan laajamittainen kontrolli, jota uusi teknologiapolvi nöyrästi palvelee. Päämääränä on koneistomainen yhteiskunta, jonka moottorina Circle toimii.

The Circle luottaa kauhukuvansa purevuuteen. Elokuvan luoma todellisuus tuntuukin uskottavalta aikakautena, jolloin yhä useampi palvelu siirtyy nettikäyttöiseksi, informaatiota jaetaan tietoverkkojen välityksellä ja rekisteröinti tapahtuu Google-tunnuksilla. Potentiaali kuitenkin hukkuu elokuvan löysäranteisessa käsittelyssä. Lopputulos on sanomaansa katsojan naamaan hinkkaava kummitusjuna, joka pintapuolisen ymmärryksen ja lapsellisen osoittelevuuden lisäksi puhuu varsin kyseenalaisilla äänenpainoilla.

Varsinkin asenne nykyistä internetsukupolvea kohtaan on kohtuuttoman umpimielinen. Niin nettiaktivismi kuin laajempi yhteiskunnallinen vaikuttaminen näyttäytyvät elokuvassa Circlen masinoimana toimintana, jota sopulimaisesti operoiva käyttäjäkunta sokeasti noudattaa. Osallistuvan median anarkistiselle muutospotentiaalille joko nauretaan rivien välistä tai sitten se integroidaan osaksi uuden aikakauden uhkakuvaa. Orwellilainen todellisuus olisi tästä varmasti ollut ylpeä.

Mukana kyllä kulkee ihan aiheellisiakin huomioita kyberkiusaamisen ja massamentaliteetin osalta, mutta on kuitenkin huomionarvoista, kuinka paljon onnistuneemmin samoja aiheita on lähestytty näyttöpäätteen äärelle rajatuissa pienimuotoisissa teoksissa. The Circle raahaa ilmiön laajemmille kentille, mutta onnistuu näyttäytymään vain saarnaavana, kertaalleen pureskeltuna palopuheena, jossa retoriikan hienovaraisuus on höyryjyrän luokkaa.

Selkeänä genretuotoksena sisällön ongelmat olisi helpompi antaa anteeksi. Elokuva on kuitenkin kaukana The Netin (1995), Valtion vihollisen (1998) ja Eagle Eyen (2008) kaltaisista vainoharhajännäreistä, joiden viihdearvot lepäävät niiden tiivistunnelmaisessa trillerimuotissa. The Circle riisuu itsestään nämä dynaamiset jännitteet. Tämän keskellä indie-draamoja ohjanneen Ponsoldtin vähäeleinen tyyli näyttäytyy lähinnä persoonattomien henkilöhahmojen, olemattomien hahmokemioiden ja haaleiden värien tulvana.

Jäljelle jää aneeminen, voimaton ja tympeä viritelmä, joka trendikkään aiheen pintaleimaisen puimisen ohella ammentaa mukaansa hyvin ongelmallisia näkökulmia. Modernin median ja teknologian tulkkina elokuvan ansiot eivät kauaksi kanna, muuta kuin niille, jotka tarjotun kehyksen ovat jo lähtökohtaisesti valmiita ostamaan.