Tappavat arvosanat valkokangas

…Hän tiesi, että halusin tulla kirjoittajaksi, ja hän teki kaikkensa romuttaakseen unelmani. Päättötyönämme meidän tuli kirjoittaa lyhyt kertomus ja lukea se luokan edessä. Hän keskeytti minut tarinanluvun puolessa välissä ja totesi, että tuo on hirveää kuultavaa eikä kukaan halua kuulla minunlaistani äänessä. Luovu unelmastasi.

Kevin Williamson tilittää turhaan nuoruutensa kammoja, sillä ainakin Tappavien arvosanojen jälkeen ei voi olla kuin yhtymättä opettajan osuvaan kritiikkiin. Eivätkä kirjoittajan aiemmatkaan työt - Kauhun oppitunnit, H20 ja Tiedän mitä teit viime kesänä - pahemmin vakuuta. Screamit nyt olivat poikkeus käsikirjoittajan uralla, mutta niiden suuri suosio on laitettava pitkälti Cravenin piikkiin. Kauhuelokuvan ystävänä en voi suositella Tappavia arvosanoja edes periaatteen vuoksi. Elokuva on yksiselitteisesti huono. Juonta ei ole nimeksikään, eikä ohjaajan pallia kokeileva Williamson onnistu luomaan jännitystä saati sitten kauhua edes hetkeksi.

Ohjaajan limboilu elokuvassa vuoroin kauhun ja vuoroin komedian saralla tiputtaa Tappavat arvosanat ehdottomasti hylättyjen arvosanojen kastiin. Se onkin selvästi pahin pohjanoteeraus kauhugenren piirissä pitkään aikaan. Teinikauhun invaasio 90-luvulla on kuluttanut vaikeasti tapettavat psykopaatit ja hirviöt loppuun, ja tasaisen jatkuvalla tahdilla valmistuneiden perinteen perillisten teemapulasta kertovat jo elokuvien alemmuudentilasta kertovat otsikot. Elokuva ilkeästä opettajasta ja syyttömästä syytetystä nyt kun on kutakuinkin luita myöten kaluttu teema. Teinikauhulla ei siis mene hyvin. Ja ahdinkoa ei auta, että genre on alennettu pelkästään nuorien näyttelijälupausten sisäänajokoneistoksi

Williamsonin omien fobioiden setviminen on lopultakin vain vanhojen kliseiden kertauskavalkadi, jonka anti kauhuperinteelle on pahasti miinusmerkkisen oloinen. Teinikauhu mikä teinikauhu! Joka tapauksessa vahvat perinteet ja käytössä kulunut muotti saa Tappavat arvosanat näyttämään lähinnä teiniterapiasarja Dawson’s Creekin Halloween-episodilta. Ja elokuvan saarnaamaa sanomaakin on syytä miettiä: kuinka väärässä opettaja lopulta olikaan?