Skyline valkokangas

Strausen veljesten visuaalisten erikoistehosteiden yhtiö Hydraulx on ollut viime vuosina mukana tekemässä elokuvia kuten Avatar (2009) ja Iron Man 2 (2010). Veljekset pääsivät ensimmäistä kertaa ohjaamisen makuun elokuvassa Aliens vs. Predator (2007), kun ensin ohjaajaksi kaavailtu Antti Jokinen kieltäytyi. Tuotantoyhtiö Twentieth Century Fox puuttui kuitenkin lopputulokseen, ja veljesten mielestä pilasi koko elokuvan. Alunperin he olisivat myös halunneet elokuvan 3D-formaatissa, mutta tämäkin idea teilattiin liian kalliina.

Nyt visuaalisten efektien erikoismiehet Colin ja Greg Strause pääsevät näyttämään kyntensä omassa projektissaan Skyline. Juoni on erittäin simppeli: Pariskunta lentää Los Angelesiin ystävänsä syntymäpäiväbileisiin, jotka pidetään hulppeassa kattohuoneistossa. Aamuyöllä avaruuden muukalaiset hyökkäävät. Ensin näkyy kirkkaita valoja, jotka vetävät ihmisiä puoleensa ja sokaisevat ainakin hetkeksi liian kauan valoon tuijottaneet.

Myöhemmin nähdään myös alienien emoalus, joka näyttää lähinnä autohajottamon takapihalta, sekä pienempiä herhiläisiä, joilla on lonkerot. Miljöönä on koko ajan sama kerrostalo; välillä ollaan katolla, välillä kurkitaan sälekaihtimien välistä, kerran käydään kellarissakin. Helikopteri tuo sotilaita, jotka ammuskelevat. Käy ilmi, että muukalaiset haluavat syödä aivoja. Loppuhuipennus on jotain aivan muuta.

Heti alkupuolelle on laitettu elokuvan rytmin kannalta turha takautuma, joka tutustuttaa katselijan päähenkilöihin. Näyttelijät ovat etäisesti tutun näköisiä, mikä selittyy sillä, että kaikki ovat tv-sarjojen vakiokaartia. Eric Balfour esittää pääosassa könsikästä nimeltä Jarrod, joka on ammatiltaan – kas kummaa – erikoistehosteiden luoja. Jarrodin viikset ovat luultavasti aidot, ja yhtä esteettiset kuin puolalaisilla mäkikotkilla.

Skyline on kuin tiivistelmä sellaista elokuvista kuin Independence Day (1995), Maailmojen sota (2005), Cloverfield (2008), sekä Gojira- eli Godzilla-elokuvista, joiden kömpelöitä hirviöitä elokuvan rautaromuoliot muistuttavat. Ikävä kyllä se ei tavoita mitään esikuviensa ideoista tai edes visuaalisesta näyttävyydestä. Lonkeroita, räiskettä ja tyhjää täynnä olevaa näennäistoimintaa elokuva on tulvillaan, mutta sisältö puuttuu täysin. Tuntuu kuin isot miehet olisivat visualisoineet yhdeksänvuotiaan pojannaskalin käsityksen hyvästä elokuvasta.

Elokuva on niin korni, että mielen valtaa epäilys: onko kyseessä kunnon vedätys, tahallisen huono elokuva, jonka kaikki haluavat nähdä sen huonouden takia? Näyttelijöiden roolisuoritukset voi unohtaa, sillä sellaisia ei ole. On vain joukko eksyneitä ihmisiä, jotka lausuvat vuorosanansa uskollisesti niin kuin ne on kirjoitettu. Osa näyttelijöistä tuntuu sitä paitsi olevan rauhoittavien lääkkeiden vaikutuksen alaisena, tietämättä oikein missä ovat, tai miksi.

Skylinen tökeryys ja kompromissiton huonous ovat jo sitä luokkaa, että elokuva saattaa saada osakseen jonkinlaista kulttimainetta, ainakin scifi-elokuvien harrastajien piirissä. Tätä elokuvaa on mukava kokoontua katsomaan ja haukkumaan yhdessä. Ikävä kyllä edes visuaaliset efektit eivät ole erityisen näyttäviä.

Itse kallistun sille kannalle, että elokuva on tahattoman huono, mutta saavuttaa silti yleisönsä ja tekee vielä rutkasti voittoakin. Tässä projektissa ovat apuna kriitikot, jotka kilpailevat siitä kuka pystyy teilaamaan tämän kalkkunan brutaaleimmin. Scifi-elokuvien genrellä on laaja fanipohja, joka varmasti osaa arvostaa tätäkin elokuvaa, kuka mistäkin syystä.

Skyline on uuden ajan independent-elokuva, halpis joka on satu näyttämään suurelta tuotannolta, kiitos tekniikan kehityksen joka on mahdollistanut visuaalisten efektien tekemisen halvemmalla. Arviolta kymmenen miljoonan budjetti kun ei ole järin suuri. On todella suuri arvoitus, miten elokuva on ylipäätään päässyt suurimittaiseen levitykseen, sillä yleensä tämän tason tekeleet päätyvät suoraan dvd:lle.

Elokuva on varoittava esimerkki siitä, että pelkillä tehosteilla ja visuaalisilla kikkailuilla ei pitkälle pötkitä. Sinikangas on toki näppärä keksintö, samoin tietokoneanimaatiot, mutta itselleni tuli elokuvan taivaalla leijuvista lonkerohirviöistä mieleen akvaarion kultakalat. Voisikohan olla tosiaan niin, että tekijät ovat kuvanneet kotiakvaarionsa tetroja ja miljoonakaloja, ja lisänneet päälle hieman puvustusta?