Ruotsalainen hetki valkokangas

Ruotsalainen hetki on elokuva, jota on vaikea luonnehtia kokeilevaksi debyyttiohjaukseksi, vaikka sitä se teoriassa on. Syynä määrittelyn vaikeuteen on se, että tuotantotiimi koostuu kotimaisen elokuvan palkitusta ammattilaiskaartista, eikä lopputulos vaikuta kokeilulta, vaan varmalta työskentelyltä, vaikka tuotantomenetelmä on poikkeava. Ruotsalainen hetki on syntynyt neljän päähenkilön ja käsikirjoittajan yhteisenä ohjauksena. Näyttelijöiden aloitteesta, omista hahmoideoista ja Teemu Kaskisen tekstiin perustuen ryhmä loi elokuvan, joka on samaan aikaan intensiivinen ja absurdin hauska, mutta hitaasti nieltävä ja vaikeasti sulateltava kokonaisuus.

Menneisyyden luurangot kaivetaan kaapista, kun kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen vanhat ystävykset tapaavat erikoisissa merkeissä. Iskelmätähti Kari Lampikallio tarvitsee apua ongelmallisen mattokäärön hävittämisessä, jotta ehtisi lomalennolle vaimonsa Sonjan kanssa. Paulon sisarukset, Antero ja Elisa, eivät kuitenkaan anna apuaan ilmaiseksi. Molemmilla on omat kaunansa vanhaa bändikaveria kohtaan, eikä ainoastaan siksi, että Kari on aikoinaan hylännyt bändin omaan soolouraansa keskittymisen ja hämärien tapahtumien seurauksena. Tumma talviyö sulkee neljä henkilöä sisäänsä, ja pikkuhiljaa kaikille selviää, että pakeneminen etelän aurinkoon pimeyden keskeltä on mahdotonta.

Päänäyttelijöiden eli Hannu-Pekka Björkmanin, Minna Haapkylän, Tommi Korpelan ja Elina Knihtilän teatteritausta ja ohjaajattomuuden tarjoama tulkinnanvapaus tekevät hahmoista lihallisia ja välittömiä. Dialogi on kaukana paperinmakuisesta, se tuntuu kirjoitetun ja improvisoidun hallitulta risteämältä. Kaikki hahmot ovat eri tavoilla moraalittomia ja elämäänsä katkeroituneita, ja väärien valintojen tekeminen asettaa heidät yhteiseen veneeseen, jossa on erosta huolimatta seilattu jo vuosikymmeniä. Bändin paluukiertueen suunnittelun herättämässä innostuksessa on irvokasta ironiaa, kaikki kuitenkin tietävät, että näillä yhteisillä hetkillä ei voi olla onnellista loppua.

Ruotsalainen hetki tuo mustassa huumorissaan hämärästi mieleen Jari Halosen kulttiklassikon Joulubileet (1996), ja muodoltaan se muistuttaa Roman Polanskin Carnagea (2011), joka keskittyy neljän henkilöhahmon väliseen toimintaan suljetussa tilassa. Ruotsalaisessa hetkessä suljettu tila on henkinen, eikä siitä ole ulospääsyä.

Kevyttä viihdettä Ruotsalainen hetki ei kuitenkaan ole. Vaikka kerronta toimii napakasti ja pääosin varmalla ammattitaidolla, kasataan loppuun jo niin paljon epätoivoista synkkyyttä ja uusia piileviä juonenalkuja, että elokuva jättää raskaan olon sisuksiin. Tuotantomenetelmänä yhteisohjaus mahdollistaa paljon, mutta vaatii työryhmältä hillintää, ettei kokonaisuus muodostu ideoiden kasaksi, joka ladotaan yhä korkeammaksi loppua kohden, kuten tässä tapauksessa käy.

Ruotsalainen hetki on outoudessaan suorastaan riemastuttava irtiotto valtavirrasta, ja toivottavasti sysäys menetelmän jatkohyödyntämiseen. Erikoismaininta on annettava Tommi Korpelan mieleenpainuvalle ruumiinkielelle hittikappaleen musiikkivideolla.