Raid valkokangas

Raid tarjoaa monta erilaista arvosteluvaihtoehtoa. Samannimistä televisiosarjaa seuranneille on luvassa herkullisia hetkiä tuttujen hahmojen parissa. Perse-Arska (Risto Salmi) valittelee vaivojaan ja Komisario Jansson (Oiva Lohtander) heittelee heittelee herjaa lakoniseen tyyliinsä. Loistavasta sarjasta ei välttämättä saada yhtä hienoa elokuvaa.

Harri Nykänen on kirjojensa pohjalta tehnyt Raidin käsikirjoituksen yhdessä ohjaaja Tapio Piiraisen kanssa. On kulunut kaksi vuotta Raidin (Kai Lehtinen) lähdöstä ulkomaille. Kovaotteinen sankari palaa kotimaahan, ja saa kuulla entisen tyttöystävän Tarjan (Mari Rantasila) kuolleen vastikään tuhopoltossa. Komisario Jansson tutkii tuhopolton lisäksi mielenosoituksessa vahingossa ammuttua naista, jonka kuolema paljastuukin murhaksi. Raid alkaa Janssonin hiljaisella siunauksella tutkia Tarjan murhan motiiveja - tai sitä, selvisikö tämä sittenkin hengissä. Murhat, murhayritykset ja salaliitot alkavat kietoutua monimutkaiseksi vyyhdeksi.

Raidin alkupuolisko on televisiosarjan ystävälle todella miellyttävää katsottavaa. Henkilöhahmot ja niiden dialogi ovat tuttua, laadukasta ja naurattavaa tavaraa. Raidin ja Janssonin kohtaamiset ja keskustelut ovat loistavia. Vähäeleisyys toimii. Näyttelijät tekevät kautta linjan työnsä ammattitaidolla. Juha Muje on hieno viinakrampeista kärsivänä pornokauppias Sundmanina, joka on kirjoittautunut vuoden ryyppyputken jälkeen mielisairaalaan.

Elokuva olisi vaatinut tiivistämistä. Yli kahden tunnin kestosta huolimatta loppupuolella suoristellaan mutkia liikaa. Sivujuonia karsimalla olisi saatu lisää jäntevyyttä. Ylikonstaapeli Huuskon (Pekka Huotari) naisongelmat ja vaikkapa Janssonin isäsuhde saa liikaa aikaa. Rikos/toimintaelokuva tarvitsisi mustavalkoisemman vastakkainasettelun. Raid ja tunteeton palkkatappaja Legioonalainen (Jorma Tommila) eivät suorita lopullista välienselvittelyä niin kuin western-vaikutteisessa elokuvassa pitäisi.

Yhteiskuntakriittisyys rikoselokuvassa on mielenkiintoista. Raid kavereineen ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja käy ulkomaalaisia rötösherroja vastaan. Suomen ylin johto tuntuu kadottaneen harkintakykynsä ja olevan valekreivien höynäytettävissä. Raidissa on politiikkaan ja iltapäivälehtijulkisuuteen liittyviä hauskoja viittauksia. Poliisilaitos on joutunut evakkoon Katajanokan vankilaan, kun kiinteistöpalvelut on ulkoistettu liian kustannustehokkaasti!

Nykyelokuvissa muodikas sponsorituotteiden näytteillepano ei aina miellytä kaikkia. Ironista, että elokuva, jossa kritisoidaan suomalaisten yritysten myymistä ulkomaille, on saanut huomautuksen monikansallisten tupakka- ja viinamerkkien mainonnasta. Esityskieltoa ei sentään langetettu (HS 29.1.2003).