Punkkisota valkokangas

Parhaan dokumentin Jussin pokanneesta Miesten vuorosta (2010) sekä dokumenteista Äidin toive (2015) ja Miehiä ja poikia (2019) tunnettu Joonas Berghäll kajoaa uusimmassa dokumenttiohjauksessaan jälleen omakohtaisestikin kokemaansa. Tällä kertaa aiheena ei ole miehisyys vaan sukupuolineutraalisti kärsimystä miljoonille ihmisille jakava Lymen tauti eli borrelioosi. Tautiin itsekin sairastunut Berghäll on kuluttanut sen päihittämiseen noin 85 000 euroa.

Berghäll kiertää elokuvassa ympäri maailmaa haastatellen tautiin sairastuneita, näiden omaisia, tutkijoita ja lääkäreitä. Hän vierailee jopa tautia käsittelevässä konferenssissa. Lymen taudin aiheuttama kärsimys tulee kouriintuntuvan avoimesti esille ja allekirjoittanut päättää katsomossa ostaa punkkikarkotetta. Kamera tuo turhia mässäilemättä ihmisestä esiin sen usein unohdetun puolen, vakavasti kivulloisen.

Englanniksi juonnetut pienet tietopakkaukset inhottavasta borreliapöpöstä eivät tunnu päälleliimatulta vaikka leikkaus ei välttämättä aina toimikaan. Katsoja myötäelää ihmisen kärsimystä ja herää kysymään, missä on vika ja miksi näin – yksi dokumentoinnin tehtävistä.

Dokumentti on elokuvataiteen laji, jossa Berghäll on selkeästi elementissään, eikä Punkkisota tee poikkeusta. Kuvausteknisesti ollaan selkeästi ytimessä ja ohjaaja ei säästele itseäänkään vaan antaa sairaudelle osaltaan kasvot yhtenä potilaista.

Kaiken kaikkiaan elokuva tarjoaa hyödyllisen tietopakkauksen kiisteltyyn tautiin ja tervetulleen muistutuksen sairauden voimasta tavalla, joka on ihmisläheinen.