Polisse valkokangas

Cannesin kilpailusarjan tuomaristo teki Robert De Niron johdolla hämmentäviä ratkaisuja toukokuussa. Terrence Malickin The Tree of Lifen voitto jakoi mielipiteet, kun taas Drive-ohjaaja Nicolas Winding Refnin palkitseminen yllätti monet positiivisesti. Kolmannen palkinnon eli Prix du Juryn päätyminen pelkkää etunimeään käyttävän Maïwenn Le Bescon Polisselle on ainakin allekirjoittaneen mielestä suorastaan hämmästyttävää. Tuomariston silmissä ranskalaisen Maïwennin kolmas pitkä ohjaustyö päihitti esimerkiksi Dardennen veljesten, Aki Kaurismäen ja Lars von Trierin uudet, hienot elokuvat.

Polisse onkin erikoinen elokuva. Hetkittäin se on sitä kiehtovalla ja uutta luovalla tavalla. Huomattavasti useammin ylipitkää elokuvaa kuitenkin katsoo epämääräisen kiusaantuneena, turhautuneena ja ikävystyneenä.

Pariisiin sijoittuva elokuva kertoo lastensuojeluyksikössä työskentelevistä poliiseista. Käsikirjoitus perustuu tositapahtumiin, joita Maïwenn todisti tai joista hän sai kuulla ollessaan kuunteluoppilaana todellisessa lastensuojeluyksikössä. Elokuvan nimi on lapsen versio ranskan kielen poliisia tarkoittavasta sanasta police. Jossakin on arveltu Maïwennin päätyneen virheelliseen kirjoitusasuun siksi, ettei hänen elokuvaansa sekoitettaisi Maurice Pialat’n Police-elokuvaan (1985).

Päähenkilöiden työtehtävät painottuvat pedofiliaan, mutta koko lasten kaltoin kohtelun kirjo tulee käydyksi läpi. Yksikön poliiseista erottuvat erityisesti bulimiaa sairastava Iris (Marina Foïs), hänen työparinsa Nadine (Karin Viard) sekä idealistinen ja lyhytpinnainen Fred (rap-artisti Joeystarr). Kaikki kolme ovat eroamassa puolisoistaan. Elokuvan toinen käsikirjoittaja, Emmanuelle Bercot, näyttelee kovapintaista lesbopoliisia.

Maïwenn on kehitellyt roolin myös itselleen. Hän esittää arkaa ja estynyttä Melissaa, jonka sisäministeriö on palkannut valokuvaamaan yksikön toimintaa. Rooli on täysin turha ja teennäinen, minkä lisäksi valokuvaaja-Melissan kamerankäyttö näyttää niin amatöörimäiseltä, että pelkästään sen vuoksi ohjaaja-käsikirjoittajan olisi toivonut suhtautuvan omaan roolihahmoonsa itsekriittisemmin.

Elokuvan tyylilaji on realismi, mutta sen Ranskan poliisin toimintatavoista antama kuva ei voi olla kovin totuudenmukainen. Lastensuojeluyksikön liki kymmenhenkinen tiimi tekee lähes kaiken yhdessä ja keskittyy aina vain yhteen tapaukseen kerrallaan. Kun yksi poliiseista kuulustelee rikoksesta epäiltyä tai uhria, muut istuskelevat ympärillä kuuntelemassa. Huvittelevat, pelleilevät ja keskenään flirttailevat poliisit eivät useinkaan tunnu olevan tehtäviensä tasalla.

Useimmat elokuvan päähenkilöistä ovat käsittämättömän kiivaita ja räjähdysherkkiä. Henkilöiden keskinäinen kommunikointi onkin joko umpitylsää ihmissuhdevatvontaa tai rasittavaa huutamista. Riitoja syntyy mitättömistä pikkuasioista. Ilmeisesti jatkuvan ylikierroksilla käymisen on tarkoitus ilmentää työn kuormittavuutta, mutta turhanaikaista tappelua on yksinkertaisesti liikaa.

Ehkä merkillisintä elokuvassa on se, että aihepiiristään huolimatta se ei onnistu välittämään lasten kaltoin kohteluun liittyvää traagisuutta. Pintaa syvemmälle ei päästä, syitä ja seurauksia ei pohdita. Myöskään päähenkilöihinsä elokuva ei houkuttele samastumaan. Heidän työnsä vaativuudesta kertovat kariutuvat parisuhteet, maltin menettämiset ja dramaattinen loppukohtaus, mutta itse henkilöt jäävät auttamattoman ohuiksi. Elokuvan monet lapsinäyttelijät sen sijaan ovat järjestään hyviä.

Polisse taiteilee hämmentävällä tavalla omaperäisen ja yksinkertaisesti huonon elokuvan välimaastossa. Parhaimmillaan Maïwenn on luodessaan emotionaalisesti herkkävireisiä, tunnelmoivia kohtauksia, joissa lähikuvilla ja musiikilla on keskeinen rooli. Toisaalta juuri nämä kohtaukset ovat usein häiritsevässä ristiriidassa elokuvan rankan aiheen kanssa. Toisinaan tuntuu siltä, että pedofilia ja muut kamaluudet on otettu ihmissuhde-elokuvaan vain näyttäväksi asusteeksi, herättämään huomiota ja houkuttelemaan katsojia teattereihin. Ranskassa elokuva onkin päihittänyt katsojamäärissä jopa Steven Spielbergin Tintin seikkailut.