Kosketuksissa valkokangas

Ruman teurastamon keinovalot eivät usein valaise rakkaustarinoita valkokankaalla. Unkarilainen Kosketuksissa tuo kuitenkin kaksi introverttia yhteen karusta ympäristöstä huolimatta. Berlinin elokuvajuhlilla parhaana elokuvana palkittu draama kuvaa sitä, miten vaikeaa voi olla päästää toinen ihminen lähelle.

Teurastamon talousjohtaja Endre (Géza Morcsányi) näkee todentuntuisia unia, joissa hän samoaa metsiä saksanhirvenä. Hän ei kuitenkaan ole paikan ainoa työntekijä, joka vierailee unissaan samaisessa metsässä. Laadunvalvonnasta vastaava Mária (Alexandra Borbély) suhtautuu ympäröivään maailmaan rationaalisesti, joten jaetut unet tuntuvat mahdottomalta ajatukselta. Miten siis suhtautua siihen, kun mahdoton muuttuu mahdolliseksi, kaksikon tavatessa toisensa joka yö jäätyneen lammen rannalla?

Ildikó Enyedin elokuva on kuulaan melankolinen ja unenomainen. Vaikka Endre ja Mária ovat unissaan toistensa sielunkumppaneita, ei lähestyminen ole yhtä helppoa tosielämässä. Päähenkilöt ovat kumpikin siipirikkoja, jotka ovat rakentaneet ympärilleen yksinäisen linnakkeen. Heidän menneisyydessä kokemansa murheet eivät kuitenkaan ole keskiössä Kosketuksissa, vaan elokuva katsoo eteenpäin. Tuleeko pariskunnasta vain ystäviä vai pystyvätkö he antamaan mahdollisuuden tunteille, joiden he eivät uskoneet enää saapuvan kohdalleen.

Enyedin taitava ohjaus vetoaa katsojan aisteihin. Se esittää suuria kysymyksiä siitä, miltä rakastuminen tuntuu ja miltä se kuulostaa. Kun Mária alkaa tutkiskella omia tunteitaan, lähtee hän tunnustelemaan ympäröivää maailmaa, johon hän ei ole ollut kosketuksissa pitkään aikaan. Miltä tuntuu maata ruohikossa tai painaa kätensä vasten auringon lämmittämää lehmän turkkia? Kosketuksissa on täynnä teurastamon veristä ja likaista hajua, jolle unien metsän luminen maailma antaa vastapainoa.

Unkarin Amélieksi (2001) mainostettu elokuva on kaukana ranskalaiselokuvan sievästä ja nokkelasta romanssista. Sen vahvuudet ovat aivan erilaiset. Orastavalle romanssille tarjoaa pahaenteisen katsojakunnan teurastamon karsinoissa omaa kohtaloaan odottavat surusilmäiset lehmät. Melankolisesta ilmapiiristä huolimatta elokuvassa kukkii outo ja yllätyksellinen huumori. Unien kaunis maailma ei yllä tosielämään. Kaikki unet eivät käy toteen ja Kosketuksissa käyttää tätä epävarmuutta hienosti hyväkseen.