Epäaito elokuva

Sen sijaan että menisi katsomaan elokuvaa Kehystetty rakkaus, kannattaa lukea kirja, johon se perustuu. Laadukkaista lukuromaaneistaan kiitelty ruotsalainen Torgny Lindgren käsittelee teoksessaan Totuuden ylistykseksi (Till sanningens lov, 1991) aitouden ja väärennöksen rajoja, julkisuuden hulluutta ja vilpitöntä rakkautta. Samat teemat löytyvät maanmiehen Kjell Greden elokuvasta, mutta hänen käsissään tarina on latistunut ja muuttunut hengettömäksi.

Elokuva lähtee hyvin kirjallisesti taustoittamaan nuorten pikkukaupungin kasvattien, Theodorin ja Paulan elämää. He elivät lapsuutensa symbioosissa, tukivat toisiaan ja keksivät kuvitteellisia todellisuuksiaan. Tämä näytetään muutamalla otoksella, joissa lapset kirmaavat idyllisesti kukoistavassa maalaismaisemassa. Tummiakin sävyjä tuovat molempien perheiden sisäiset ongelmat. Sitten Theodorin elämä romahtaa, kun aikuistunut Paula lähtee suureen maailmaan, jossa hänestä tulee laulajatähti. Theodorkin joutuu julkisuusmyllyyn hankkimansa arvotaulun johdosta. Nuoret ovat yhä toisissaan kiinni ja ulkoa tulevat paineet pakottavat heidät tahoillaan kypsymään.

Elokuvassa näytetään hyvin konkreettisesti, kuinka raadollisesti yksityishenkilön julkisuuskuva voidaan mediassa rakentaa ja vääristää. Tämä herättää välittömiä kysymyksiä siitä, missä menevät markkinointikanavien rajat julkisen henkilön ruumiin ja mielen kontrollointiin. Elokuva kysyy myös, mikä lopulta on aitouden arvo.

Filmatisointi ei ikävä kyllä tarjoa alkuperäisteoksen tavoin lempeästi ivailevaa satiiria, vaikka kovasti yrittää. Klassisen musiikin ja renessanssin maalaustaiteen ihailu sekä vanhojen hyvien aikojen haikailu saavat rinnalleen nykyajan räävikkään musiikkibisneksen kauhukuvat ja koko kaaos tuntuu kovasti alleviivatulta.

* *
Arvostelukäytännöt