Kätkijät valkokangas

Perinteisestä animaatioelokuvasta pitävät katsojat ovat jo kauan kumartaneet kohti nousevan auringon maata, Japania, jossa piirretyllä tarinankerronalla on pitkät ja kunniakkaat perinteet. Valkokankaiden kirkkaimpana timanttina on loistanut jo pitkään Studio Ghibli. Hayao Miyazakin ja Isao Takahatan perustaman animaatiostudion tuotanto hakee nykyisestä liukuhihnamaisesta animaatiotarjonnasta vertaistaan. Korkeintaan varhaiset Disney-tuotannot ja muutamat nykyiset Pixarin elokuvat pääsevät samalle tasolle.

Mestari Miyazaki on useasti hakenut tarina-aiheensa ja pohjaideat elokuviinsa muualta kuin Japanista. Niin tälläkin kertaa. Ghiblin perustajat olivat suunnitelleet jo 40 vuotta sitten tekevänsä elokuvan, joka perustuisi englantilaisen lasten- ja nuortenkirjailijan Mary Nortonin Kätkijät-kirjoihin, joista ensimmäinen ilmestyi kotimaassaan vuonna 1952. Nyt vihdoin idea on saatu toteutettua valmiiksi elokuvaksi asti, ja Miyazakin käsikirjoituksen sai ohjattavakseen Ghiblillä jo pitkään animaattorina työskennellyt Hiromasa Yonebayashi. Hänen kättensä jälki näkyy esimerkiksi elokuvissa Henkien kätkemä (2001), Liikkuva linna (2004) ja Ponyo rantakalliolla (2008). Kätkijät on Yonebayashin esikoisohjaus.

Tarinan päähenkilö Arietta on kätkijä, noin kymmenen sentin korkuinen peukaloistyttö, joka asuu vanhempiensa kanssa vanhan talon lattian alla, seinien välissä ja kaikkialla, jonne ei ihmisten katse yllä. Kun Ariettan neljästoista syntymäpäivä koittaa, hän pääsee isänsä mukana ensimmäiselle lainausreissulleen ihmisten asuntoon. Kaikki ei kuitenkaan mene suunitelmien mukaan. Kätkijöiden ensimmäinen sääntö on, ettei saa antaa ”inhimalisten” eli ihmisten nähdä itseään. Isoäitinsä taloon lepäämään tullut sydänsairas Sho-poika huomaa kuitenkin Ariettan, ja molemmat nuoret ihastuvat näkemäänsä, siis toisiinsa. Mutta kun kätkijät on näin huomattu, heidän on pakko alkaa suunnitella muuttoa. Ihmislaji on väistämättä vihollinen pikkuväelle, vaikka molempien lapsilla on hyvä sydän ja avoin mieli.

Vaikka Miyazakin elokuvakäsikirjoitus pohjaakin Mary Nortonin alkuperäistekstiin, niin kuten ennenkin, hän adoptoi siitä vain oleellisen lähtökohdan ja alkuasetelman omalle tarinalleen – kaikki muu animaatiossa on silkkaa Miyazakia. Kätkijät on seesteinen ja suloinen elokuva. Tarina kerrotaan yksinkertaiseen, vähädialogiseen tapaan, jonka lapsikin ymmärtää. Syvemmät tasot, joita elokuvasta todella löytyy, aukeavat taas aikuiselle katsojalle kuvien ja luotujen tunnelmien ymmärtämisen kautta.

Miyazakille ja Ghibli-animaatioille tyypillinen päähenkilö, nuori ja reipas, rohkea mutta samalla myös vielä herkkyytensä säilyttänyt tyttö on tälläkin kertaa tarinan keskiössä. Arietta elää viimeistä viattomuuden kesäänsä aikuisuuden kynnyksellä. Kuolemansairaan Shon ja Ariettan välinen suhde herkistää fatalistisen alavireistä elokuvaa entisestään. Kaiken katoavaisuutta korostamaan on Miyazaki ottanut tarinaan mukaan myös luonnon- ja lajiensuojelu näkökulman, joka on Ghiblin tuotannoissa mukana toistuvasti. Kätkijät saa kyyneleen kyynikonkin silmäkulmaan, eikä suinkaan surullisuudellaan vaan pelkällä kauneudellaan.

Teknisesti Kätkijät on loistava. Hahmot ovat eläväisiä ja ilmeikkäitä, taustat herkästi vesiväreillä laveerattuja taideteoksia täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia. Kuvien tarjoilemaa silmänruokaa korostaa erittäin hienosti toteutettu äänimaisema. Miniatyyristen kätkijöiden näkökulmasta kuvatut huoneet aukeavat heille ja katsojalle suurina tiloina myös ääniltään. Japanilaiseen tyyliin ylisentimentaalinen mutta jotenkin vain kohteeseensa osuva musiikki on aina ollut yksi Ghibli-elokuvien tärkeä elementti. Tällä kertaa säveltäjäksi on valikoitunut ranskalainen Cécile Corbel, joka myös esittää elokuvan herkän tunnuslaulun japanin ja englannin kielellä.

Arietta solahtaa sujuvasti Ghibli-sankarittarien jatkumoon Kikin, Chihiron, Shizukun, Ponyon tai prinsessa Mononoken rinnalle ja Kätkijät tuotantoyhtiönsä oivallisten teosten pitkään listaan. Ghiblin animaatioita voi myös vilpittömästi kutsua onnistuneiksi ja oikeasti toimiviksi kokoperheen elokuviksi, jotka ovat taiteellisesti korkeatasoisia ja pieteetillä tehtyjä piirroselokuvia kaikille, asuinpaikkaan, ikään tai sukupuoleen katsomatta.