Hyvä pomo valkokangas

Karl Marxin mukaan: ”Ainoastaan porvaristolla saattoi syntyä ajatus siitä, että riistoa sen yleismaailmallisessa muodossa nimitettäisiin yleiseksi veljeydeksi.” Fernando León de Aranoan satiirisessa espanjalaiskomediassa Hyvä pomo (El buen patrón, 2021) vaakatehtaan omistaja ja johtaja Julio Blanco (harmaantuneeksi maskeerattu Javier Bardem) pitää alaisilleen innostavia puheita, joissa hän kuvailee tehdasyhteisöä suureksi perheeksi. Veljeyden sijaan näennäisen harmonian tavoittelu paljastuu pintaliidoksi, jonka tavoitteena on kiillottaa yhtiön kuvaa tulevaa yrityskilpailua varten.

Arvoiltaan vanhoillisessa espanjalaiskomediassa lipevä tehtaanomistaja sotkee omat ja alaistensa suhteet. Bardemin esittämän Julion ympärillä pyörivien ongelmien varaan rakentuva kerronta muuttuu nopeasti itseään toistavaksi. Erotettu työntekijä Jose (Óscar de la Fuente) järjestää yhden miehen sekä lasten mielenosoituksen tehtaan ulkopuolelle, pitkäaikainen työtoveri Miralles (Manolo Solo) laiminlyö tehtävänsä eronsa vuoksi ja nuori harjoittelija Liliana (Almudena Amor) alkaa kiinnostaa johtajaa liiankin paljon.

Suomeen harvemmin päätyvää espanjalaiskomediaa katsoo mielellään kulttuurisesta näkökulmasta. Hyvä pomo ei vain yllä kovin syvälliseen modernin tehdastyöskentelyn analysointiin satiirin ja kärjistysten keinoin. Paremmin onnistuu Bardemin puoliso Penelope Cruz tulossa olevassa Official Competitionissa (Competencia Oficial, 2021), jossa festivaalielokuvan teko osoittautuu sekopäiseksi tahtojen taistoksi.

Bardem on dramaattisissa kohtauksissa vahvoilla johtajan roolissa, jonka menestyksen kulissien ylläpitäminen kestää vain tiettyyn pisteeseen asti. Käsikirjoitus ei tarjoa hänelle erityistä liikkumavapautta hahmonsa eri puolten esittelyyn, roolin jäädessä lähinnä vastenmieliseksi nuorempia naisia pyörittäväksi setämieheksi. Komedia ei myöskään ole Bardemin vahvin laji toisin kuin Fernando Albizun kahden tulen välillä painiskeleva vartija Románin.

Harmillisesti muut hyvät espanjalaisnäyttelijät jätetään tunnetumman Bardemin taustalle juonta eteenpäin liikuttaviksi liukuhihnatyöskentelyn osiksi. Emotionaalisena keskuksena on rikollisille poluille ajautuvasta pojastaan huolta pitävä jokapaikanhöylä Fortuna (Celso Bugallo), jonka surun ja pettymyksen täyttämät kasvot pomonsa takana kertovat kaiken oleellisen.

León de Aranoa ja Bardem ovat jatkaneet yhteistyötään työläisaiheiden parissa draamallisemman Maanantain auringossa (Los Lunes del sol, 2002) jälkeen. Hyvässä pomossa siirtyminen puhtaasti komedialliseen suuntaan ei toimi luontevasti. Täydellisestä kaaoksesta kiiltokuvamaiseen huipennukseen päätyvä elokuva saavuttaa jo unenomaisuuden tason visuaalisesti muuten latteassa ilmaisussa.

Suuren suosion Espanjassa saavuttaneen elokuvan kohdalla voidaan puhua jo kansankomediasta, joka on vedonnut helpoilla nauruilla kenties työväenluokkaiseen yleisöönsä. Kertomansa tarinan lisäksi myös itse useita palkintoehdokkuuksia rohmunnut elokuva on uskallettu tuoda kansainväliseen levitykseen. Ironisen nimensä tavoin Hyvä pomo on päähenkilönsä kaltainen pelkkää pintaa ilman painavaa sisältöä. Vaaka siis kallistuu epäonnistumisen puolelle.