Godzilla Minus Zero

Godzillan kädestä

Suurta kansainvälistä huomiota ja menestystä osakseen saanut Tōhō-studion Godzilla Minus One (Gojira -1.0, 2023) oli erittäin onnistunut elokuva, joka siirsi hirviöiden kuninkaan toisen maailmansodan jälkeisen Japanin henkisen jälleenrakennuksen metaforaksi. Nyt tarina jatkuu edeltäjälleen uskollisella teoksella Godzilla Minus Zero (2026), joka lisää toiminnan volyymia sekä draamaa.

Vuonna 1949 kaksi vuotta Godzillasta saavutetun voiton jälkeen entinen kamikazelentäjä Kōichi (Ryunosuke Kamik) ja Noriko (Minami Hamabe) viettävät perhe-elämää adoptoidun tyttärensä Akikon kanssa. Tuhoisien tapahtumien hoidosta vastaavan viraston johtajaksi nimetty Kenji Noda (Hidetaka Yoshioka) hälytetään paikalle uudenlaisen kaijū-uhan noustessa. Aikaisemmista hyökkäyksistä selvinnyt ja sodan tuhojen traumatisoima biologi Kanji Murakami (Min Tanaka) taas kehittää omia pahaenteisiä suunnitelmiaan.

Takashi Yamazakin jälleen ohjaama Godzilla Minus Zero jatkaa edeltäjänsä viitoittamalla tiellä niin uskollisesti, että kyseessä on melkeinpä osa kaksi. Tuhosta kertovat voimakkaat ääniefektit heittävät heti tapahtumien keskelle, jossa Godzillaakin vaarallisempi uhka nousee terrorisoimaan sodan jälleenrakennuksen keskellä kamppailevaa Japania. Näyttävissä toimintakohtauksissa katastrofielokuvien skaalaa laajenee entisestään maalta ja mereltä yhä enemmän myös ilmojen keskelle, jossa hyödynnetään hienosti painottomuutta.

Jatko-osana Godzilla Minus Zero on menettänyt osittain uutuusarvonsa ja vau-efektinsä. Silti uudenlaisten ympäristöjen hyödyntäminen ja tarinanteemojen laajentaminen koston, sotaorpojen aseman ja ympäristötuhon käsittelyyn antavat elokuvalle myös uudenlaista tarttumapintaa. Hirviötoiminnan lisäksi mukana on paljon ihmisten välistä draamaa, jota sisältävät kohtaukset olisivat hyötyneet napakammasta rytmityksestä. Tämä ei vain ole japanilaiselokuvien seesteisemmässä kerrontatyylissä aina mahdollista.

Suurempi budjetti on mahdollistanut entistä mittavammat tuhonäkymät ja näyttävämmät toimintakohtaukset, jotka vievät aina Hiroshiman pommituksesta, ensimmäisen elokuvaan Ginzan tuhoihin ja New Yorkiin asti. Efektit ovat pääosin laadukkaita sekoittaen pienoismalleja ja animaatiota visuaalisiin tehosteisiin. Muutamissa kohtauksissa digitaaliset maisemat kuitenkin paistavat häiritsevästi muun toiminnan taustalta. Harmillisesti elokuvan ikonisen nimikkohahmon saapumista saadaan myös odottaa pitkä tovi.

Ensimmäisen elokuvan näyttelijäkaarti jatkaa hahmojensa parissa. Kōichin ja Norikon rauhallisen perhe-elämän vaikeuksien käsittelyyn ei saada juurikaan uutta näkökulmaa. Paremmin toimii keskittyminen Nodan käytännöllisiin ja moraalisiin haasteisiin pysäyttää vääjäämättömästi etenevä kaijū, sekä tämän tiedemieskollega Murakamin kyseenalaisiin tieteellisiin kokeisiin.

Piristävä uusi hahmo on säätieteilijä Makoto Aoyama (Masami Nagasawa), jonka meteorologisen ratkaisun etsiminen uhan selättämiseen tuo mieleen toisen tämän vuoden säähän keskittyvän elokuvan Myrskyn ikkunan (Pressure, 2026). Takashi Yamazakin elokuva kunnioittaa jälleen Godzilla-elokuvien pitkää historiaa (kyseessä on sarjan 39. elokuva) tiedemieshahmojensa, hirviöidensä, visuaalisen ilmeensä sekä musiikin osalta.

Onneksi elokuvan on tuonut Suomessakin levitykseen hollantilainen Piece of Magic, koska teoksen paikka on kieltämättä valkokankaalla sen antaessa amerikkalaisille verrokeilleen Godzillan kädestä. Vaikka elokuvan markkinointimateriaali on keskittynyt korostamaan Godzilla Minus Zeron yhteenoton lopullisuutta niin jää tarina sen verran avoimeksi, että kolmas osa tälle laadukkaalle ja kaijū-sarjaa uudistavalle elokuvalle ei olisi suurikaan yllätys.