Entourage valkokangas

Entourage-sarja loppui neljä vuotta sitten. Sarja kertoi elokuvanäyttelijä Vincent Chasesta (Adrian Grenier), hänen kaveriporukastaan ja heidän elämästään Hollywoodissa. HBO:n suosittua sarjaa on joskus luonnehdittu Sinkkuelämäksi miehille, ja elokuvan perusteella tämä käsitys vain vahvistuu. Heti alussa keski-ikäisten sinkkumiesten porukka nähdään bilettämässä kuumien – usein paljasrintaisten – naisten kanssa kalliilla huvijahdilla.

En koskaan seurannut aktiivisesti varsinaista sarjaa, mutta siitä huolimatta sarjasta on jäänyt positiivinen mielikuva. Tähän on vaikuttanut keskushenkilön agentti Ari Gold (Jeremy Piven), jonka viihdearvo on aina ollut täyttä timanttia. Egoistinen hahmo purkaa kovat paineensa hallitsemattomana raivona ympäristöönsä ja hänen räiskeensä riittää jättämään varjoonsa muuten kokolailla tylsän hahmokaartin.

Elokuva on kuin tv-sarjan pitkä jakso sekä hyvässä että pahassa. Se ei petä odotuksia, koska se tarjoaa kaikkea sitä, mitä sarjakin tarjosi kahdeksan kauden kestonsa ajan. Tämä tarkoittaa bilettämistä, julkkiscameoita ja elokuvateollisuuteen eksyneitä käsittämättömiä persoonallisuuksia. Jälkimmäistä tehtävää elokuvassa hoitaa ex-lapsitähti Haley Joel Osmentin näyttelemä yksinkertainen öljypohatan poika.

Entourage-elokuvan kutsuminen elokuvaksi ei tarkoita, että lopputulos olisi elokuvamainen. Se on visuaalista ilmettä myöten suoraa jatkoa sarjalle, joten se ei tunnu tapaukselta, joka kuuluisi kokea valkokankaalta. Se on kuin sarjan kaksiosainen finaalijakso, joka toimii varmasti paremmin kotona pieneltä ruudulta kuin isolta valkokankaalta. Entourage on niitä elokuvia, jotka voi huoletta jättää väliin, koska se ei tarjoa mitään heille, jotka haluavat viettää aikansa elokuvateatterissa katsomalla elokuvia.

Entouragen parhaat palat on sarjan tavoin varattu Ari Goldille, joka ei pelkää näyttää kaapin paikkaa Hollywoodin suurimmille pelureille. Pääjuoni on ohut: Ari ja Vincent yrittävät saada 100 miljoonan arvoisen elokuvansa julkaistua, vaikka rahoittajat haluavatkin sulkea dollarihanat.

Ohuen pääjuonen vuoksi kaikkialle on tungettu toinen toistaan köykäisempiä sivujuonia, joiden avulla kaikille hahmoille saadaan tekemistä ja elokuva venytetään varsinaiseen mittaansa. Konfliktit vaihtelevat seksiskandaaleista tavanomaisempiin naishuoliin, jotka ratkaistaan olankohautuksella. Sivujuonilla ei ole mitään vaikutusta toisiinsa tai varsinaiseen pääjuoneen, joten niiden olemassaoloa perustelee ainoastaan koko illan elokuvalta vaadittava pituus.