Tunarit viidakossa

Anaconda (1997) oli aikansa mieleenpainuvimpia elokuvia nuorten tähtiensä Jennifer Lopezin ja Ice Cuben ansiosta. Tämän lisäksi kauhua aiheuttivat Jon Voightin metsästäjän aksentti sekä oikeasti pelottava jättikäärme. Nyt nostalgialla rahastamaan pyrkivä Sony reboottaa ironisesti itselleen naureskelevan elokuvan väsyneenä kaverikomediana Anaconda (2025). Ohjaksiin on saatu toisesta, ja paremmasta, metakomediasta Suurenmoisen lahjakkuuden sietämätön taakka (2022) muistettava Tom Gormican.

Epännistuneet keski-ikäiset elokuvantekijät Doug (Jack Black) ja Griff (Paul Rudd) fanittavat alkuperäistä Anacondaa. He pyrkivät palauttamaan innostuksen nuoruutensa guerilla-elokuvantekoon suuntaamalla ystäviensä Clairen (Thandiwe Newton) ja Kennyn (Steve Zahn) kanssa Amazonille kuvaamaan uudelleen kuviteltuna kyseistä käärme-elokuvaa. Kapuloita rattaisiin laittavat omalaatuinen käärmeenkesyttäjä Santiago (Selton Mello), paikalliset kullanryöstäjät sekä tietysti jättikäärme itse.

Tylsänä keski-iän kriisin kuvauksena alkava elokuva muistuttaa hiemanEdgar Wrightin tieteiskomediaa The World's End (2013), jossa aikuiset miehet joutuvat kuolettaviin vaikeuksiin tavoitellessaan nuoruutensa unelmaa. Anacondassa ei kuitenkaan ole mitään yhtä järkevää sisältöä. Tarjolla on ainoastaan halpaa huulenheittoa ja geneeristä toimintaa.

Anaconda

Koko elokuvan lisäksi väsyneeltä vaikuttaa myös pääosan Jack Black, joka vetää maanisella automaattivaihteella epäonnistuneen elokuvantekijän roolinsa. Elokuvalla olisi ollut mahdollisuus kommentoida Hollywoodin elokuvanteon käytänteitä ja raadollisuutta. Tämäkin mahdollisuus vesitetään helpoilla yksinkertaistuksilla, kuten elokuvatuotannon nojaamisella tunnettuihin IP-oikeuksiin sekä tekijöihin. Pakolliset cameo-roolit ovat niin päälle liimattuja kuin kuvitella saattaa.

Kyseessä ei ole alkuperäisen teoksen kaltainen kauhuelokuva vaan komedia, jollaisena Anaconda epäonnistuu, koska se ei ole hauska. Yllättävän kesyn elokuvan paras vitsi liittyykin jalalle kusemiseen. Nimikkokäärme hukataan täysin sivurooliin ensin kesytetyksi lemmikiksi ja sitten liian kauan piilossa pysytteleväksi saalistajaksi. 1990-luvulla paremmin toteutettu anaconda-käärme näyttää uudessa elokuvassa digitaaliselta mössöltä. Huumoria vedetään makaaberisti myös eläintein kaltoinkohtelusta, mikä lähinnä vihastuttaa.

Anaconda (2025) on jopa odotuksiin suhteutettuna surkea rimanalitus. Tylsää draamaa sekoitettuna laiskaan huumoriin ilman nimikkokäärmeen luomaa jännitystä. Elokuvan huonous ei toimi edes itseironisena kommenttina Hollywoodin nykytilasta. Lähinnä Nicki Minajin ”Anaconda”-kappaleen ylipitkänä musiikkivideona tämä hirvitys menee alas jouluruokia sulatellessa.

*
Arvostelukäytännöt