A United Kingdom valkokangas

Amma Asanten nimi nousi suurten yleisöjen tietoisuuteen ohjaajan toisen pitkän elokuvan Bellen (2013) ansiosta. Nuoren tummaihoisen aatelisnaisen elämäntarinan innoittajana toimi serkkujen muotokuva 1700-luvulta, jossa Belle esitetään aikakaudelle harvinaisesti tasavertaisena valkoihoisen serkkunsa Elizabethin kanssa. Elokuva pureutui rasismiin Bellen tarinan kautta, mutta toi sille myös laajemman kontekstin seuraten orjien joukkomurhan oikeudenkäyntiä. Asante palaa britti-imperiumin vaiettujen tarinoiden pariin myös A United Kingdomissa, mutta tällä kertaa kertomalla rakkaustarinan jälkikolonialismin varjosta.

Nuori opiskelija Seretse Khama (David Oyelowo) tapaa Lontoossa seurakunnan tansseissa Ruth Williamsin (Rosamund Pike) ja rakkaus roihahtaa nopeasti. Heidän suhteensa tuntuu kuitenkin olevan tuhoon tuomittu, koska Seretse on Betsuanamaan kruununprinssi ja hänet on kutsuttu takaisin kotiin ottamaan paikkansa heimonsa hallitsijana. Perheen, ystävien ja viranomaisten neuvoista huolimatta pariskunta ei pysty olemaan erossa toisistaan ja päättää ottaa askeleen tuntemattomaan menemällä naimisiin. Tämä ei poista heidän tiellään olevia esteitä, vaan pikemminkin luo niitä lisää.

Afrikkalaisen kuninkaallisen ja sihteerikön välinen romanssi nousi kansainväliseksi selkkaukseksi. Kaksikko jäi taistelemaan rasismia ja luokkaerojen herättämiä ennakkoluuloja vastaan ilman sukujensa tukea. Lisäksi brittipoliitikot vastustivat avioliittoa, koska pelkäsivät sen vaarantavan heidän suhteitaan Etelä-Afrikan kanssa. Seretsen taistelu oli julkista ja poliittista, kun hän haki asemansa tunnustamista. Hänellä on vankka visio uudistaa maansa hallintoa, mutta ilman asemaansa hän ei voi muutoksia tehdä. Ruthin kamppailut liittyvät oman paikan löytämiseen tuntemattomassa maassa, jossa toiset pitävät häntä kolonialistisena valloittajana, toiset maanpetturina.

Seretsen ja Ruthin avioliitto on elokuvan aikana se yhtenäinen manner, joka ei vapise, vaikka sitä kohti hyökätään. Heidän suhteensa esitetään hyvin seesteisenä, mikä johtuu varmasti ulkoisen myllerryksen määrästä. Kun keskiössä on täydellinen avioliitto, tekee se kuitenkin hahmoista hieman pinnallisia. Keskittyminen jompaankumpaan henkilöön olisi voinut terävöittää teemoja.

Ruthin roolissa yhdistyy yksityinen ja poliittinen tarina, kun Seretse jää eristykseen poliittisen byrokratian keskelle. Ruthin matka ujosta konttoristista valtapelin oppineeksi pelaajaksi syrjäyttää jo nyt hieman Seretsen tarinan. Hänen heräämisensä miehensä kohtaamaan rasismiin ja hyväntahtoisilta vaikuttavien brittien pinnan alta paljastuviin ilkeisiin ennakkoluuluihin on tarkasti kuvattu.

Kuten Belle myös A United Kingdom on tyylipuhdas epookkielokuva. Bellen visuaalinen maailma oli täynnä pieniä rönsyileviä yksityiskohtia, mutta A United Kingdom on ottanut toisenlaisen lähestymistavan aikakautensa kuvaukseen. Kaikki turha on riisuttu pois ja näyttävyys etsitään savuisen Lontoon kaduilta ja Botswanan mittavista maisemista. Inspiraationa tuntuvat toimineen Peter Weirin luontokuvaukset sekä erityisesti David Leanin elokuvat, joissa ympäröivän maailman kesyttömyys kuvastaa henkilöiden voimattomuutta ulkoisten paineiden edessä. Tämän se tekee kuitenkaan eksotisoimatta maisemia tai Seretsen heimolaisia.

Amma Asante on tehnyt elegantin ja romanttisen elämäkerran. A United Kingdom on kuitenkin yhtä hillitty kuin päähenkilönsä. Tarina on kiehtova, mutta se näkökulmat olisivat kaivanneet terävöittämistä. Elokuva nostaa kiinnostavasti hyväntahtoisia tyhjiä sanoja jakavat brittipoliitikot ja heidän ajamansa edut esille osoittaen, miten epäkohdista vaikeneminen on aktiivista politiikkaa. Pariskunnan kohtaamien konfliktien määrä kuitenkin estää tarttumasta mihinkään erityiseen ja lopputulos jää pinnalliseksi loistoksi.