’71 valkokangas

Jack O'Connell on kerännyt taakseen kunnioitettavan uran brittiläisen elokuvan saralla ja hänen kykynsä on huomattu myös Atlantin toisella puolen. Pian Angelina Jolien uusimman ohjaustyön Murtumattoman (2014) keulakuvana nähtävä O'Connell on osoittanut muuntautumiskykynsä ja vahvuutensa fyysisenä näyttelijänä niin jalkapalloilija Bobby Carltonin roolissa United (2011) -elokuvassa kuin nuorena väkivaltarikollisena Starred Upin (2013) vankilakuvauksessa. Usein räjähdysherkkien nuorten miesten roolissa nähty O'Connell on suomalaisille katsojille luultavasti tunnetuin Skins-sarjan toisen sukupolven johtohahmon Cookin roolista. ’71 elokuvan kannattelevana voimana hän tuo vähäpuheiseen rooliinsa voimakkaita tunteita ja vahvaa läsnäoloa.

Joukko nuoria sotilaita saa siirron Belfastiin. Kahtiajakautuneen kaupungin rauhan pitäjiksi lähetetyt sotilaat yrittävät luoda luottamusta asukkaisiin, mutta rankalla kädellä suoritetut kotietsinnät synnyttävät väkivaltaisen mellakan. Sekasorron mainingeissa joukot joutuvat poistumaan paikalta ja jättävät taakseen Hookin (Jack O'Connell), jonka täytyy löytää keino selviytyä hengissä yöllisessä Belfastissa.

Pohjois-Irlannin levottomuuksien alkuvuosiin sijoittuva ’71 kuvaa pirstaloitunutta poliittista kenttää sen monimutkaisine kytköksineen. Kun sana pakoilevasta sotilaasta leviää, unionistit, IRA eri ryhmineen sekä armeija yhteistyössä soluttautuneiden sotilaidensa kanssa yrittävät kukin löytää Hookin ensimmäisenä. Verisen sunnuntain tapahtumia edeltäneelle ajalle sijoittuva elokuva vangitsee räjähdysherkän tunnelman, vaikka tarina pysyy pitkälti trillerimäisenä selviytymistarinana.

Hookin ympärille kietoutuva visuaalinen maailma on suuntavaiston sekoittava. Seepian sävyttämästä yöllisestä Belfastista tulee oma maailmansa, jonka kaduilla ei ole nimiä ja jonka talojen ontoista kuorista tulee juoksuhautojen täyttämä sokkelo. Mikään ei ole miltä se näyttää ja luottamus avunantajaan on vaistonvaraista. Äänimaailma ja musiikki tukevat uhkaavaa ilmapiiriä ja ne yhdistetään oivallisesti Hookin kokemaan epätietoisuuteen ympärillä tapahtuvista asioista. O'Connell saa roolissaan paljon irti. Armeijaan ajautuneen nuoren miehen taustaa ei pahemmin selvitetä, mutta O'Connell pystyy luomaan moniulotteisen hahmon vähäsanaisuudestaan huolimatta.

Poliittisesta maisemastaan huolimatta ’71 on trilleri linjojen väliin jääneen miehen selviytymisestä. Se ei aseta päähenkilöään suurten eettisten valintojen eteen, kuten esimerkiksi Shadow Dancerin (2012) levottomuuksien jälkimaininkeihin sijoittuva tarina tekee, vaan nostaa ainoaksi päämääräksi Hookin yöllisen matkan läpi Belfastin kohti armeijan parakkeja. Yksinkertainen juoni saa ympärilleen rikkaan ja moninaisen maailman, mutta valokeila pysyy tiiviisti Jack O'Connellin vahvassa ja karismaattisessa roolisuorituksessa.