Boy meets Girl

Kaurismäen veljeksistä vanhempi eli Mika on tehnyt elokuvan Enkelten kaupungista ilman kaupungille tyypillistä hattara-glamouria. Richard Raynerin vuoden 1988 hittikirja on antanut antoisat lähtökohdat tutkailla tuon onnistumisten tyyssijan epäonnisimpiakin puolia. Arkisesta näkökulmasta löytyy aika raakakin todellisuus, jossa Los Angelesissa eletään. Toki hyvätkin puolensa kaupungilla on, toteaa Kaurismäki, sillä siellä on paljon työtä ja monet todellakin menestyvät.

Elokuvansa Kaurismäki sanoo olevan niin Hollywood- kuin menestystarinakin, mutta ennen kaikkea se on rakkauden menestystarina.

– Kaikki nivoutuu ja liittyy rakkauteen. Rakkaus - miten se nyt sanotaan – rakkaus tai sen puute tai mikä tahansa vaikuttaa siihen mitä elämässä tekee.

Ja LA Without a Map on ensisijaisesti Boy meets Girl -juttu eli rakkaustarina. Rakkaushan on niitä elämän perusmoottoreita, joka ylipäätään vie elämässä eteenpäin. Elokuvassa tämä perusmoottori vie pääosakaksikon aina onnelliseen loppuun asti, vaikka matkalla omat vaikeutensa ovatkin. Mutta menestyksellähän on, myös rakkaudessa, aina hintansa. Kun tällaiseen menestystarinaan saa sitä tiettyä maanläheisyyttä, ollaan lähellä todellista onnistumista.

Kaurismäki haluaakin tähdentää, että lähes kaikki hänen roolihahmonsa ovat outsidereita, mutta eivät kuitenkaan luusereita. Mika sanookin hakevansa tilanteita, jossa tulee konflikti päähenkilön ja sen ympäristön kanssa, missä tämä kulloinkin on, sillä tällöin hän pystyy käsittelemään laajempiakin aiheita realistisesti ja maanläheisesti.

– Ei minua oikeastaan kiinnosta sellaiset täysin mielikuvitushahmot. On niitä joskus kiva kankaalta katsella, mutta itseäni ne eivät kiinnosta niin paljoa, että lähtisin tekemään elokuvaa sellaisista jutuista. Haluan aina kertoa elämänläheisistä asioista, sellaisista tavallisista, jotka voisi tapahtua kenelle tahansa, kuten tässä elokuvassa. Se on se, joka kiinnostaa minua enemmän.

Työrauha

LA Without a Map on kansainvälistä tuotantoa ja siinä on niin hyvät kuin huonotkin puolensa. Suomessa pystyy säilyttämään otteen ja kontrollin kaikkiin tekemisen vaiheisiin, kun taas kansainvälisessä elokuvanteossa on selkeä työjako ja hierarkia. Vaikka LA Without a Map ei kansainvälisessä mittapuussa ollut mitenkään iso produktio, oli se iso Kaurismäelle.

– Tämänkin kokoisessa jutussa alkoi huomaamaan, ettei voi vaikuttaa ihan jokaiseen asiaan. Se on iso ryhmä, jossa kaikki tekee jonkunlaisia ratkaisuja, joista ei itse välttämättä aina tiedä. Minulla oli tuossa niin iso ryhmä etten tiennyt edes kaikkien nimiä. Sen sijaan Suomessa tiedän jokaisen - tunnen henkilökohtaisesti.

Kaurismäen mukaan elokuvan teko on Suomessa myös intiimimpää ja monessa mielessä luovempaa ja hauskempaakin, vaikka rahaa onkin vähemmän. Mutta tällaisen elokuvan teossa on oltava rahaa ja suurempi tuotantokoneisto antaa myös paremman työrauhan. Jos Suomessa tuottaa elokuvaa, niin energiaa kuluu kaikkeen ja aikaa ohjaustyölle jää vähemmän.

– Sain tässä aika hyvän työrauhan näyttelijöiden kanssa, jota minulla ei aiemmin ole ollut. Se on ilmeisesti yksi suuremman koneiston tarkoitus, antaa ihmiselle työrauha.

Dead Man puhuttelee

Mika Kaurismäki tuntee Johnny Deppin jo vuosien takaa, joten ei ollut ihme, että mies nähtiin mainiossa cameo-roolissa. Depp oli kuullut Mikan produktiosta ja ottanut itse jo varhaisessa vaiheessa yhteyttä ilmaisten halunsa olla mukana. Jo Raynerin kirjassa on mukana vastaava Hollywood-hahmo, Jack Nicholson, mutta Kaurismäki halusi ajankohtaistaa tarinaa.

– Minulle Johnny Depp on sellainen Hollywood-hahmo, joka edustaa Hollywoodia tietyssä mielessä parhaimmillaan. Hän on hyvin maanläheinen ja tekee omat ratkaisunsa ja on silti suuri tähti, eikä luovuta elämäänsä minkään agentin käsiin.

Ja hyvin Kaurismäki oli Deppin hahmon elokuvaansa ideoinutkin. Jim Jarmuschin Dead Man -elokuvan julisteesta mies puhuttelee tarinan päähenkilöä Richardia, joka on hautausurakoitsija.

Deppin lisäksi hyvin tunnistettavaa iloa elokuvaan tuo Leningrad Cowboys, jota Kaurismäki ei ollut ottanut mukaan pelkästään ängetäkseen elokuvaansa väkisin jotain suomalaista, vaan siksi, että jo alkuperäisessä tarinassa esiintyy yhdessä kohtauksessa omituinen bändi ja mikä bändi olisi Leningrad Cowboysia kummallisempi.

– Tietenkin ajattelin, että mikä sen visuaalisempi tai kummallisempi bändi voi olla kuin Leningrad Cowboys. Siitä se lähti, sillä he sopivat hyvin elokuvan henkeen. Se, että he ovat suomalaisia ja kavereita, oli plussaa, mutta mitään suomalaista en halunnut ympätä mukaan väkisin. Sanotaan, että sellaista grazyä ja absurdia ilmapiiriä he elokuvassani korostavat.