Ruotsalaisohjaaja luottaa pohjoismaiseen elokuvaan ja puhuu VÄKEVIEN TARINOIDEN PUOLESTA

Vuonna 1953 syntynyt, pitkän linjan ohjaaja, Kjell Sundvall, korostaa, ettei ole lähtenyt ristiretkelle totuudenpuhujana. Viimeinen sopimus on fiktiota, trilleriä ja draamaa eikä se yritä sanoa Palmen murhasta viimeistä sanaa. Kyseessä ei ole mikään skandaalielokuva. Sundvall muistuttaa, että sellaiseksi sen ovat yrittäneet leimata iltapäivälehdet, jotka tarvitsevat otsikoita. Hän kuitenkin myöntää, että elokuvassa on elementtejä, jotka vaikuttavat uskottavilta.

Kjell Sundvall

- "Olin alussa hyvin skeptinen kirjaa kohtaan, koska en välittänyt enää uudesta murhateoriasta. Olin 12 vuoden jälkeen hyvin väsynyt aiheeseen niin kuin uskoakseni monet muutkin ruotsalaiset. Mutta kun aloitin lukemisen, tarina imi mukaansa ja jouduin sisälle trilleriin, joka oli uskottava, looginen ja jännittävä. Luettuani viimeisen sivun olin innoissani ja tiesin, että minun täytyy tehdä tämä elokuva."

Ei mitään terapiaa

Siitä huolimatta, että Viimeinen sopimus pohjautuu todelliseen, traagiseen tapahtumaan, Sundvall luottaa ihmisten älykkyyteen. Hän ei usko, että kukaan pitää elokuvaa dokumenttina, ja vaikka kyse on myös kansallisesta traumasta, ohjaaja kieltää edes yrittäneensä tehdä minkäänlaista terapiaelokuvaa ruotsalaisille.

Palmen kohtalon tietävät kaikki, mutta se ei Sundvallin mukaan mitenkään heikennä katselunautintoa. Ohjaaja viittaa Frederick Forsythen jännitysromaaniin, Shakaaliin, ja siitä tehtyyn Fred Zinnemannin elokuvaan (The Day of the Jackal, 1973). Niin kirjaa lukiessa kuin elokuvaakin katsoessa on tiedossa se, että De Gaulle vältti todellisuudessa kaikki salamurhayritykset, mutta silti kumpainenkin toimii pirun hyvänä jännärinä.

- "Palme tapettiin, mutta jännitys rakentuu myös siitä, miten lähelle poliisi pääsi salamurhaajaa, mitä tahoja pelissä oli mukana ja miksi murhaa ei kyetty estämään."

Vihattu, rakastettu pyhimys

Ohjaaja painottaa myös sitä, että elokuvan teossa on ollut muitakin ambitioita kuin pelkän hyvän trillerin tekeminen. Sundvall pitääkin elokuviaan lähinnä tutkivana journalismina ennemmin kuin suurena draamataiteena. Elokuvan täytyy kommentoida aikaansa ja koskettaa ihmisiä. Pelkkien satujen ja komedioiden esittäminen ei sitä tehtävää hoida.

- "Viimeinen sopimus on ennen kaikkea kuvaus Ruotsista 1980-luvun puolivälissä."

Sundvall haluaa palauttaa ihmisten mieliin tuon aikakauden tunnelmat: miten vallitsi Palme-vihalle suotuisa ilmapiiri ja miten tuo viha oli muotiasia, jota ei tuotu julki. Palme oli älykäs, värikäs ja ristiriitainen persoona, jolla oli voimakkaita vihollisia sekä Ruotsissa että ulkomailla. Häntä vihattiin ja rakastettiin, mutta siitä ei enää puhuta. Sundvallin mukaan ruotsalaisia painaa syyllisyys juuri siitä, että Palme-vihan annettiin kaikessa hiljaisuudessa kasvaa. Itse hän kertoo kunnioittaneensa Palmea, mutta ei ymmärrä sitä, miten niin ristiriitaisesta hahmosta tehtiin hetimiten pyhimys.

- "Murhan jälkeen kaikki Palme-kritiikki vain sammui."

Ulkomaille myyty ja salassa kuvattu

Kun tieto Viimeisen sopimuksen tekemisestä pääsi julkisuuteen noin vuosi ennen kuvausten alkua, ihmisten suhtautuminen oli erittäin varautunutta ja jopa aggressiivista. Vastustusta tuli sekä ministeritasolta että lehdistöstä. Lisäksi moni "totuudentietäjä" oli valmis neuvonantajaksi lähes hinnalla millä hyvänsä.

- "Puhelin- ja faksinumerot piti vaihtaa salaisiksi, jotta sain rauhassa keskittyä elokuvan tekemiseen. Monet olivat niin vakuuttuneita omista teorioistaan, että he suuttuivat ellei heitä kuunneltu. Tämän takia pyrimmekin hoitamaan kuvaukset mahdollisimman salassa ja vähin äänin."

Vaikka Viimeinen sopimus (150 000) ei ole Ruotsissa päässyt vielä lähellekään Metsästäjien (Jägarna, 1996) hurjia katsojalukuja (800 000), se ei huolestuta Sundvallia, sillä oikeudet on myyty pariinkymmeneen maahan.

- "Viimeinen sopimus on varmasti suurempi menestys ulkomailla. Elokuva on myyty esimerkiksi Etelä-Amerikkaan, Intiaan ja Aasiaan - maihin, joissa Palme oli vapauden puolestapuhuja. En usko, että se pääsee Ruotsissa lähellekään Metsästäjien menestystä."

Pelastus: ammattitaidolla kuvatut tarinat

Pohjoismaisen elokuvan tulevaisuus saa Sundvallin mietteliääksi. Koko ajan joudutaan kamppailemaan Hollywoodin suurtuotantoa vastaan. Mitä täytyy siis tehdä, jotta esimerkiksi tukholmalaisyleisön suosio voitetaan ruotsalaiselle elokuvalle?

- "Meidän täytyy tehdä elokuvia yhtä ammattilaisella otteella ja luoda väkeviä tarinoita, jotka tarjoavat elämyksiä niin, että elokuvan jälkeen sanotaan: ’Kyllä, olipa hyvä elokuva!’ Ja vaikka se elokuva olisikin ollut ruotsalainen. Meidän on pystyttävä siihen mihin amerikkalaisetkin."

Sundvall korostaa mielellään hyvien tarinoiden merkitystä. Tarinoiden, joihin nykyajan ihmiset ja etenkin nuoret voivat samastua. Hän alleviivaa myös teknisiä, leikkaukseen, äänitykseen, musiikkiin ja kuvaukseen liittyviä seikkoja. Hollywoodissa kun surkeinkin tarina on näyttävästi visualisoitu ja teknisesti moitteeton suoritus.

- "Meidän täytyy olla tarpeeksi kovia ammattilaisia kertoaksemme nuo tarinat. Jos joku ammutaan elokuvassa, sen pitää näyttää ammattitaitoiselta!"