Omilla ehdoillaan, omaan tyyliinsä

Sodankylän elokuvajuhlilla vieraillut ohjaaja-käsikirjoittaja Fatih Akin on ihastuttanut suomalaisiakin voimakkailla elokuvillaan Suoraan seinään ja Taivaan reunalla. Akin kuvaa usein elokuvissaan monikulttuurisuutta ja erityisesti vanhempiensa synnyinmaata, Turkkia, niin hyvässä kuin pahassa. Jo hyvin nuorena elokuvanteosta innostunut ohjaaja tekee nykyisin yhteistyötä saksalaiskuvaaja Rainer Klausmannin kanssa, joka oli läsnä myös Akinin lehdistötilaisuudessa.

Akin kertoo kiinnostuksen monikulttuurisuuteen lähteneen luontaisesti hänen omasta kodistaan. Saksassa asuvien turkkilaisten lapsena hän kertoo eläneensä tavallaan täysin turkkilaisessa kulttuurissa hyvin erilaisen kotimaansa sisällä.

– Monikulttuurisuus on luonnostaan iso osa minua ja näkyy siksi myös elokuvissani. Kotini kieli erosi kotimaani kielestä. Sitten oli vielä kolmas kieli, jotakin näiden kahden väliltä. Uskon, että jokainen ihmisen puhuma kieli vaikuttaa hänen persoonallisuuteensa ja luovuuteensa jollain tavalla. Minulle turkki ei ole tunteiden kieli, vaan jotakin muuta.

– Katsoimme paljon turkkilaisia elokuvia, kun olin pieni. Se oli yleistä saksanturkkilaisessa yhteisössä. En pitänyt niistä, vaan halusin mieluummin nähdä esimerkiksi E.T.:n tai Indiana Jonesin tyylisiä Hollywood-filmejä. Toki niitä pääsin näkemäänkin. Voin sanoa, että ehkä tästä syystä Hollywood on vaikuttanut myös omaan tyyliini suuresti.

– Nykyisin katson kaikenlaista elokuvaa. Se on hyvä keino oppia kulttuureista. Tutkimme Rainerin kanssa erilaisia tapoja tehdä elokuvaa eri maissa.

Ohjaaja kertoo suhteensa elokuvantekoon muuttuneen paitsi henkisen kasvun myös Klausmannin mukaantulon myötä. Monia kuvaajia käyttänyt Akin päätyi ottamaan Klausmannin vakiokuvaajakseen siltä istumalta, kun pääsi tekemään töitä tämän kanssa.

– Halusin elokuvantekijäksi 8-vuotiaasta saakka. Kun aloin ohjata, oli pyrkimykseni vain kertoa tarinoita. Näin elokuvan puhtaasti viihteen välineenä. Yhteistyö Rainerin kanssa on opettanut minua kiinnittämään enemmän huomiota myös elokuvan visuaalisuuteen.

Rainer Klausmann & Fatih AkinKlausmann toteaa puolestaan, että Akinin kanssa on helppo työskennellä. Hän kehuu tämän taitoa tehdä toimivia käsikirjoituksia.

– Käsikirjoitukset ovat hyviä ja siksi niitä on helppo lähteä työstämään elokuvaksi. Tiedän aina alusta alkaen mihin visuaalisuuteen kussakin elokuvassa pyrin.

Akinin ja Klausmannin välinen lämmin ymmärrys huokuu miesten välisestä keskustelusta. Miehet käyttävät termejä, kuten ”iranilainen tyyli” hyvin luontevasti jättäen ulkopuolisen miettimään niiden syvempää merkitystä. Akinin ja Klausmannin yhteistyö onkin tiivis ja pitää sisällään koko elokuvan suunnittelun ja tekemisen pitkällisen prosessin, johon kuuluu paljon kaksin työstämistä.

– Yhteistyömme toimii kuin hyvä avioliitto. Meillä on yhteinen kieli, jota vain me kaksi ymmärrämme, Akin selventää asiaa.

Ei Hollywood-uralle

Kysyttäessä Hollywoodiin siirtymisestä Akin ei innostu. Vaikka ohjaaja ei peittele ihastustaan Hollywood-elokuvaan, hän ei koe oman paikkansa olevan paparazzien ja punaisten mattojen seassa. Akin koki kysymyksen jopa hieman huvittavana.

– Inhoan sitä systeemiä. Olisin luultavasti Hollywoodissa hyvin tyly. Haluan tehdä asiat omalla tavallani. Pidän kyllä monista Hollywoodissa työskentelevistä näyttelijöistä, kuten Gael García Bernalista tai Penélope Cruzista. Minulle Hollywood sopii kuitenkin huonosti. Haluan kontrolloida täysin omaa työtäni ja käyttää amatöörinäyttelijöitä. Haluan elokuviini sellaisen näyttelijäkaartin, joka tuntuu minusta hyvältä.

– Ehkä 10 vuoden päästä, kun aiheet loppuvat, siirryn ohjaamaan Hollywoodiin. Mutta toistaiseksi haluan tehdä työtä omassa maassani.

Akinin elokuvissa on nähtävissä selkeä poliittinen ote. Esimerkiksi Taivaan reunalla käsittelee ihmisen toimintamahdollisuuksia niin Saksassa kuin Turkissakin. Suuressa osassa on Turkin huono ihmisoikeustilanne. Onkin helppo nähdä Akinin elokuvat poliittisesti kommentoivina teoksina. Mies kuitenkin kieltää, että pyrkisi suoranaisesti tekemään poliittista elokuvaa.

Fatih Akin– Kaikki elokuvathan ovat tavallaan poliittisia. Suoraan poliittisimpia lienevät sotaelokuvat, jotka saavat tukea Pentagonilta. Ja sitten on typeriä elokuvia, joiden tarkoitus on pitää ihmiset typerinä. Itse en ole kovinkaan poliittinen ihminen mitä puolueisiin tai äänestämiseen tulee. Haluan vain seurata ja kommentoida, mitä parhaillaan tapahtuu. Minulla ei ole elokuvissani suoraa yksittäistä viestiä.

– Haluan tulla muistetuksi vain hyvänä elokuvantekijänä.

Tiimin seuraava elokuva on jo työn alla, mutta valmistumisessa kestää Akinin mukaan vielä useampi vuosi. Projektina Soul Kitchen tuntuu olevan ohjaajalleen jo nyt kovin rakas. Myös tämä elokuva tehdään yhteistyössä Klausmannin kanssa. Akin kommentoi ravintolamaailmaan ja monikulttuuriseen lähiöön sijoittuvaa elokuvaa enemmänkin henkilökohtaiseksi teokseksi.

– Se ei tule saamaan ylistäviä arvioita tai palkintoja, mutta minä olen ylpeä siitä. Oli todella tärkeää saada tehdä tähän väliin komediaa kaikkien raskaampien elokuvieni jälkeen. Tarkoituksenani on saada elokuva levitykseen jo 2012 ja kuvaukseen vuotta ennen. Mutta mikäli se valmistuu vasta vuotta myöhemmin, on se lahjani Mayoille.



Lue myös