Aye, it’s Glaswegian – Glasgow Film Festival ponnistaa paikallisuudesta

Lähestulkoon käsittämätön murre, rujonkaunis jälkiteollisella ilmeellä leimattu keskusta, indiebändejä Belle and Sebastianista Franz Ferdinandiin – yksityiskohtia, jotka usein nousevat mieleen Glasgow’sta puhuttaessa.

Nämä piirteet ja hyvässä ja pahassa vahva identiteetti leimaavat myös kuudetta kertaa järjestettävää Glasgow Film Festivalia (GFF), joka valtaa kaupungin 18.–28.2.2010. Kymmenen festivaalipäivän aikana kaupungissa nähdään yli 120 elokuvaa yhteensä 18 eri paikassa, sisältäen art deco -tyylisessä rakennuksessa sijaitsevan Glasgow Film Theatren lisäksi myös muun muassa Cineworld-elokuvateatterin tornitalon, kaupungin nykytaiteen keskuksen ja lukuisia kaupungin klubeja. Todellisuudessa viralliset festivaalipäivät kattavat vain osan tarjonnasta, sillä esimerkiksi pääfestivaalin alle kuuluva nuorisofilmifestivaali Glasgow Youth Film Festival ottaa varaslähdön tapahtumaan jo aiemmin.

Glasgow Film Festival on kuuden vuoden aikana kasvanut ruohonjuuritason pikkutapahtumasta ammattimaiseksi elokuvafestivaaliksi. Tämän vuoden uutuus on 10 000 punnan suuruinen Margaret Tait Award -palkinto, joka myönnetään kokeellisille ja innovatiivisille elokuvaprojekteille. Tavoitteena on nostaa esiin ja tukea uusia lahjakkaita elokuvantekijöitä.

Ammattimaistumisesta huolimatta festivaalin ohjelmassa on edelleen ”Tee te itse” -henkeä varsin virkistävällä ja juuri Glasgow’lle ominaisella tavalla. Festivaalin aikana ei nähdäkään muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta varsinaisia ensi-iltaelokuvia, vaan ohjelma on kokoelma eri festivaaleilla jo palkittuja ja kiiteltyjä teoksia. Klassikkoja on tarjolla erityisesti Cary Grant -teemavuoden hengessä, samaten esitetään laaja joukko musiikki-, kauhu- ja lyhytelokuvia. Festivaalin maantieteellinen painotus on Japanissa, jonka elokuvatarjonnasta nähdään muun muassa kauhua, trillereitä ja animaatiota. Erityisen mielenkiintoisen ulottuvuuden festivaalille tuo laaja musiikkielokuvatarjonta, johon Brittien indiepop-keskuksena tunnetulla Glasgow’lla on mitä parhaimmat edellytykset – sekä intohimoinen ja vaativa yleisö.

GFF käynnistyy torstaina 18. helmikuuta Jean-Pierre Jeunet’n uusimmalla elokuvalla Micmacs (Micmacs à tire-larigot). Elokuvaa on luonnehdittu kädenojennuksena kaikille kapinallisille ja haaveilijoille, jotka ovat kyllästyneitä epäoikeudenmukaisuuteen, kyynisyyteen ja poliitikkojen katteettomiin lupauksiin. Tämä onkin osuva ja ajankohtainen teema laman alla kamppailevalle Glasgow’lle, jonka identiteettiä luonnehtii varsin monessa mielessä vastakarvaan oleminen, itsepintaisuus ja oman identiteetin korostaminen.

Festivaalin toisena pääelokuvana päätösgaalassa nähdään maailman ensi-illassa psykologinen trilleri Legacy, joka on paikallisen Black Camel Picturesin tuotantoa. Elokuvan on käsikirjoittanut ja ohjannut Thomas Ikimi, tuottajana ja pääosassa nähdään televisiosarjasta The Wire tuttu Idris Elba. GFF:n lehdistötilaisuudessa Legacyn esittelyn ympärillä huokui kunnianhimoa ja ylpeyttä, sillä onhan elokuva kotikaupungin nousevan elokuvayhtiön tuotantoa ja kokonaan kuvattu Glasgow’ssa – siitä huolimatta, että tarina sijoittuu New Yorkiin. Onkin mielenkiintoista nähdä, kuinka elokuva veteraanisotilaan traumoista, kokemuksista ja tulevaisuudesta otetaan vastaan festivaalin päätteeksi.

GFF:n yleisestä brittiläis-amerikkalaisesta painotuksesta huolimatta ohjelmaan mahtuu myös lukuisia kiinnostavia elokuvia sekä Euroopasta että Euroopan ulkopuolelta. Britannian ensi-illassa nähdään italialaista aristokratiaa kuvaava, Luca Guadagnino ohjaama I am Love (Io sono l’amore), jota kiiteltiin Toronton elokuvafestivaalilla yhtenä vuoden 2009 parhaimmista elokuvista. Odotan erityisellä mielenkiinnolla myös saksalaista Florian Eichingerin ohjaamaa indie-elokuvaa Bergfest, joka on kuvattu pienellä budjetilla kymmenessä päivässä lumisen vuoriston keskellä. Elokuvaa on luonnehdittu tiivistunnelmaiseksi perhedraamaksi, johon lumen saartama tunnelma tuo oman klaustrofobisen sävynsä.

Festivaalin harvoihin eteläamerikkalaisiin elokuviin lukeutuva brasilialaisen Heitor Dhalian ohjaus Adrift (A Deriva) puolestaan kuvaa sukupolvien välistä kuilua sekä isän ja tyttären välistä suhdetta 1980-luvun alun Brasiliassa. Näiden elokuvien lisäksi esiin on syytä nostaa muun muassa lukuisia festivaalipalkintoja kahminut tanskalaisen Martin Zandvlietin ohjaama Applause (Applaus) sekä tositapahtumiin perustuva, rasismia ja antisemitismiä nyky-Ranskassa kuvaava André Téchinén The Girl on the Train (La fille du RER).

Ruohonjuuritasolla, nuorten ehdoilla

Megan Mitchell ja Molly Aitken Sheridan kikattavat hermostuneina mutta silminnähden innostuneina Glasgow Film Theatren valkokankaan edessä. Tytöt ovat saaneet tehtäväkseen esitellä lehdistötilaisuudessa Glasgow Youth Film Festivalin ohjelmaa, jonka ideointiin ja kokoamiseen he ovat kuuden muun nuoren ohella osallistuneet. Nuorten ääni ja kädenjälki näkyykin selkeästi GYFF:n ohjelmassa, joka sisältää elokuvanäytösten lisäksi muun muassa musiikkivideo-, näyttelijä- ja käsikirjoituskursseja sekä nuorten omia lyhytelokuvia esitteleviä tapahtumia.

GYFF:n käynnistää Tom Harperin ohjaama brittiläinen nuortenelokuva The Scouting Book for Boys, jota on luonnehdittu Skins-sukupolven Romeo ja Julia -tarinaksi. Sinänsä varsin tavanomaiselta teinielokuvalta kuulostava juoni teinirakkauden koettelemuksista sisältänee kuitenkin brittiläistä nuortenelokuvaperinnettä seuraillen särmää ja ajattelemisen aihetta. Elokuvan pääosaa näyttelee loistavan roolisuorituksen elokuvassa This is England tehnyt Thomas Turgoose, joka täyttää elokuvan esityspäivänä 18 vuotta – minkä Mitchell ja Sheridan mainitsivatkin esittelyssään useaan otteeseen.

Lisäksi ohjelmaan mahtuvat muun muassa Hayao Miyazakin uusin, Pieni merenneito -satua vapaasti mukaileva animaatio Ponyo, SylvieVerheyden ranskalaistytön elämää 1970-luvulla kuvaava Stella sekä Brian Percivalin ohjaama brittituotanto A Boy Called Dad, joka kertoo kiistellyn tarinan 14-vuotiaana isäksi tulevasta pojasta.

Elokuvien lisäksi nuortenelokuvafestivaalin yleisöä hemmotellaan myös suursuosioon nousseen Skins-televisiosarjaan liittyvillä yleisötilaisuuksilla ja workshopeilla. Skinsin ympärillä käydään Briteissä jatkuvaa mediakeskustelua ja kohua, erityisesti tällä hetkellä, neljännen tuotantokauden ensimmäisten osien pyöriessä televisiossa. Sarjan ensimmäisillä kausilla näytelleen Joe Dempsien vetämä näyttelijäkurssi sekä tuottaja Ben Schifferin ohjaama käsikirjoituskurssi lienevätkin festivaalin kohokohtia nuoren yleisön silmissä. Onkin virkistävää, että usein varsin opettavaisen ja kasvattavan sävyn saavilla nuortenelokuvatapahtumilla esitellään tällä kertaa aidosti nuorten itsensä suunnittelemaa ohjelmaa.

Scottish, and proud of it

Paikallisuuden ja omaleimaisuuden korostaminen on selkeästi ollut Glasgow Film Festivalin tavoitteena ohjelmaa suunniteltaessa, mikä on varmasti viisas valinta. GFF ei kilpaile Euroopan jättien, kuten Berlinalen tai Venetsian elokuvajuhlien, tai edes naapurin Edinburgh Film Festivalin kanssa, eikä sitä selvästi yritetäkään. Tapahtuman omaleimaisuus nousee selvimmin esiin festivaalin Great Scots -teemalinjassa, joka esittelee skottilaisia elokuvia ja elokuvantekijöitä. Festivaalin aikana esiintyvät esimerkiksi elokuvista My Name is Joe ja Trainspotting tuttu Peter Mullan sekä ohjaaja Kevin MacDonald, jonka elokuvia ovat muun muassa Touching the Void ja Last King of Scotland.

Paikallisuus korostuu selkeästi myös festivaalin musiikkilinjassa, Glasgow Music and Film Festivalissa. Festivaalin musiikkitarjonta käsittää lukuisia klubeja, musiikkielokuvanäytöksiä ja näiden yhdistelmiä. Glasgow’n asemaa tärkeänä indiemusiikin keskuksena valottaa 1980-luvulta tähän päivään ulottuva lyhytelokuvien kooste Images from the Independent Music Scene in Glasgow.

Ehdottomasti suosituimmaksi tapahtumaksi on noussut Glasgow-taustaisen Mogwai-yhtyeen mustavalkoinen konserttitaltiointi, jota seuraa bändin jäsenten vetämä klubi-ilta toistaiseksi salassa pidettävässä paikassa. Mogwai-illan liput myytiin loppuun muutamassa päivässä. Kokeellisten klubi-iltojen tarjontaan kuuluvat myös ranskalaisen Zombie Zombie -yhtyeen tribuutti John Carpenterin elokuvien musiikille sekä muun muassa animaatiota ja elektronista ambientia yhdistelevän PereUbu -yhtyeen klubispektaakkeli.

Musiikkielokuvista kiinnostavimmaksi nousee venäläisen Valeri Todorovskin Hipsters (Stiljagi). Elokuva esittelee toisen maailmansodan jälkeisen Neuvostoliiton nuorisokulttuuria, joka pyrki rajojen takaa kohti länsimaista musiikkia ja muotia, ja sen pääosissa nähdään Lilja 4-everistä tuttu Oksana Akinšina.

Glasgow Film Festivalin vieraalle on siis tarjolla tekemistä kymmenen päivän ajaksi elokuvien katselusta omaehtoiseen tekemiseen ja kokemiseen. Festivaalipäivien aikana elokuva, elokuvantekijät ja elokuvamusiikki lyövät leimansa kaupungin kaduille, kahviloihin ja klubeihin – festivaalivieras ei myöskään voi jättää väliin beerpintia jossakin keskustan pubissa, joita todella riittää.

Festivaaliohjelmaan voi kokonaisuudessaan tutustua GFF:n kotisivuilla: http://www.glasgowfilmfestival.org.uk/