Viivana paperilla ja mieli palasina

Kuusi tuntia animaatioiden katselua päivässä aiheuttaa mielenkiintoisia muutoksia havaintokyvyssä. Autot ja ihmiset kadulla näyttävät kaksiulotteisilta paperihahmoilta ja esineistä kuuluu hassuja ääniä. Tajuntaa laajentavia kokemuksia tarjoiltiin Andorrassa Animatricks-festivaalilla, joka keräsi tänä vuonna ennätysmäärän yleisöä.

Kilpasarjojen voittajat punastuttivat sekä yleisön että tuomariston poskia, sillä Pohjois- ja Baltianmaiden parhaaksi valittu, hillitön Malakiaksen ohjaama Syötti (2007) oli myös yleisön suosikki kotimaisten animaatioiden sarjassa. ANOBA-ehdokkuus meni virolaisen Mati Kütin elokuvalle Une Instituut (2006). Uusien kotimaisten animaatioiden Laurea-palkinto myönnettiin Kim Helmisen tyylikkäälle 2D-animaatiolle Säieteoria (2007).

Viimeistään rohkeiden tekijöiden käsissä animaatiosta karisee sen mainetta vaivaava näennäinen keveys ja naiivius. Mainio esimerkki on kunniamaininnan saanut Tommi Juutilaisen Ankkuri (2006), jonka vahva kuvakieli ja absurdisti rajoja rikkova tarinankerronta on kaukana Disney-maailmankuvasta. Mainitsemisen arvoinen on myös jokaisella katsomiskerralla paraneva Ardent Martyr (2007), jonka on ohjannut Heli Ellis.

Animatricks antaa vuosi toisensa jälkeen vastauksen kysymykseen, minkälainen on hyvä lyhytanimaatio. Salaisuus ei piile täydellisessä tekniikassa, ei yksinään nerokkaassa äänisuunnittelussa, eikä maailmoja syleilevässä taiteellisuudessa. Animaatioelämyksen antaa odottamattomalla tavalla katsojaa naruttava tai koskettava yksinkertainen oivallus. Herkistyttyään Michael Dudok de Witin The Aroma of Tea -teeanimaation (2006) minimalismin äärellä, katsoja voi tukehtua nauruun seuratessaan sammakon pullistelua Herkko Eskelisen animaatiossa Painovoima (2007).

Lukuisia oivalluksen hetkiä tarjosi myös festivaalin kunniavieras, valkohapsinen hollantilainen animaatiomestari Paul Driessen, joka antoi tilaisuudelle liikuttavaa arvoa läsnäolollaan. Driessen esitteli itse retrospektiivinsä elokuvat, piti masterclass-luennon sekä vastasi ajatuksella yleisön kysymyksiin. Hänen tuotantonsa, joka sai alkunsa vuonna 1970 elokuvalla The Story of Little John Bailey, jatkuu edelleen kirja- ja animaatioprojektien muodossa.

Internetin itsenäisten jakelukanavien ja elokuvayhteisöjen lisääntyessä lyhytelokuvan ja erityisesti animaation muoto on muuntautumisen paineen alla. Driessen totesi, että monia hänen visuaalisesti vaativia animaatioitaan ei voi edes katsoa tietokoneen pieneltä ruudulta, koska niiden kuvasto, tarina, kompositio ja rytmi on alun perin kirjoitettu valkokankaalle.

Vivaldin tahtiin etenevän, kahdeksasta pienestä ruudusta koostuvan The End of The World In Four Seasonsin (1995) kaltaisia taideteoksia on täysin mahdotonta yrittää sopeuttaa nykyteknologian kanssa samaan muottiin. Animatricks tekeekin tästä syystä tärkeää sivistystyötä tuodessaan animaatiomestareiden töitä filmikopioina valkokankaalle pikselipuuron tarjoilemisen sijaan.

Festivaalijohtaja Saara Konttinen, joka on ollut järjestämässä Animatricksia vuodesta 2004, oli tyytyväinen päätöksestä laajentaa tapahtuma viisipäiväiseksi. Itsekin ohjaajana tunnettu Konttinen ei ole huolissaan mahdollisesta animaation katselun yliannostuksesta, päinvastoin, hänen mielestään havaintokyky vain paranee entisestään kun oppii lukemaan animaation visuaalista kieltä.

Konttinen viittaa kohtaan Paul Driessenin elämänkertakirjassa (Images and Reflexions, s.175), jossa kerrotaan että Driessenillä on aina ollut vaikeuksia tunnistaa ja muistaa tuttujenkin ihmisten kasvoja. Häiriö visuaalisen havainnoinnin ja aivojen toiminnan välillä on kuitenkin enemmän taiteellisesti hyöty kuin haitta. Se on vapauttanut hänen mielikuvituksensa soljumaan sellaisiin ulottuvuuksiin, joiden kuvaamiseen animaatio on mitä mainioin väline, kuten Driessenin tuotantoa katsellessa ymmärsi.

Niille jotka animaatiofestivaaleilla vieraillessaan alkavat epäillä, voisiko viivojen, palahahmojen ja stop motionin tuijottamisella sittenkin olla negatiivisia vaikutuksia, on Saara Konttisella hyvä neuvo: "Toisaalta liika nyt on aina liikaa, ehkä katsomisen välissä voi sitten vaikka tehdä oman animaation, jos päätä alkaa liikaa pakottamaan".