Valju pikkulasten animaatio
Aivan perheen pienimmillekin suunnattuja elokuvia tuodaan valkokangaslevitykseen harvakseltaan. Mimmi lehmä ja varis paikkaa tätä puutetta ja soveltuu hyvin ensimmäiseksi elokuvakokemukseksi. Pelottavia elementtejä ei ole ja elokuva rakentuu yksinkertaiselle toistolle, jossa toisiaan seuraavat tapahtumat ja sattumukset on löyhästi sidottu toisiinsa läpi elokuvan kantavalla teemalla, joka tällä kertaa on lastenelokuvaan hyvin sopiva ystävyys.
Koska varsinaista juonellista tarinaa tai draamallista jännitettä elokuvassa ei ole, aikuiskatsoja pitkästyy elokuvan parissa varsin pian. Reippaasti yli tunnin mittaiseksi venytetty kokonaisuus saattaa olla turhan pitkä myös pienimmille katsojille, sillä toistoa korostavan rakenteen lisäksi elokuvan kuvallinen kerronta on monotonista ja animaatio valjua. Tässä suhteessa Mimmi lehmä ja varis häviää huomattavan paljon muun muassa Viiru ja Pesonen -elokuville.
Mimmi lehmä -elokuvan taustalla ovat Jujja Wieslanderin ja Sven Nordqvistin suositut lastenkirjat. Ennakkoluulottoman ja rohkean lehmän seikkailut avautunevatkin kirjojen sivuilta paremmin kuin valkokankaalta.
Elokuvan jotkin arvopainotukset myös ihmetyttivät. Elokuvassa esimerkiksi lapset roskaavat ja sotkevat uimarannan, mitä ei mitenkään kyseenalaisteta vaan pikemminkin toiminnan annetaan ymmärtää olevan normaalia ja hyväksyttävää. Ei kovin fiksua esimerkkiä pikkuväelle.
Seuraava:
Päivä jona maailma pysähtyi
Lopputulos on vakavaksi tieteiselokuvaksi ideaton ja lässähtänyt kohellus, joka jää auttamattomasti hienon alkuteoksensa varjoon.
Edellinen: Putoavia enkeleitä
Putoavia enkeleitä kietoo kiinnostavasti yhteen rakkaus- ja sairauskertomuksen, jonka keskiössä on oman aikansa tunnetuin kirjailijapariskunta.