Roy Andersson palasi huipulle

Sinä elävä on vuoden elokuva 2007

Harvakseltaan ohjaava ruotsalainen perfektionisti oli vastuussa Film-O-Holicin kirjoittajien isoimmasta elokuvaelämyksestä vuonna 2007. Roy Anderssonin seuraajaa mestarilliselle Toisen kerroksen lauluja -teokselle odotettiin vuosikaudet. Tämän lehden kirjoittajien mielestä odotus kannatti. Sinä elävä nappasi arvostetun vuosiäänestyksen ykkössijan odotetusti ja varsin selvästi.

Ennakoitavissa oli myös kakkoseksi yltäneen romanialaisen Christian Mungiun tyylikkäästi pysäyttävän läpimurtotyön 4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää kriitikkosuksee.

Mutta yllätyksiäkin tasaisen laadukkaan elokuvavuoden listalle mahtuu. David Lynchin Inland Empire jakoi mielipiteet niin ulkomaailmassa kuin Film-O-Holicissakin. Hassulle meditaatiogurulle löytyi ymmärtäjiä joka tapauksessa peräti kolmossijan verran - vaikka kukaan ei rankannut Lynchin elokuvaa vuoden parhaaksi.

Wong-Kar Wain vaisusti vastaanotettu amerikan-debyytti My Blueberry Nights kirvoitti sekin ylisanoja toimituskunnan piiristä. Suppeasta tai todella suppeasta levityksestä huolimatta listalle ylsivät Anton Corbijnin Joy Division -tutkielma Control ja Darren Aronofskyn The Fountain. Juan Antonio Bayonan kauhufantasia Orpokoti tuli ensi-iltaan kokonaista kolme päivää ennen vuoden loppua - silti komea kahdestoista sija.

Kotimaisista vuoden ykkönen oli viidenneksitoista yltänyt Miehen työ. Musta jää jätettiin niukasti listan ulkopuolelle.

Huonojen elokuvien puolella koettiin pieni yllätys. Tyttöyhtyemusikaali Dreamgirls oli liian monelle liikaa. Vaihteeksi pimeän puolen ykkössija siis lankesi ulkomaiselle elokuvalle.

Film-O-Holicin kirjoittajilta pyydettiin Top 10-listaa vuoden parhaista ja Top 3-listaa vuoden huonoimmista elokuvateatteri-ensi-illoista.

Kimmo Ahonen
Paras: Zodiac

Manu Haapalainen
Paras: Control
Joy Divisionin Ian Curtis kasvaa Anton Corbijnin ohjauksessa luovan työväenluokan pyhimykseksi. Pakko jaksaa, vaikka miten huonosti menisi - kunnes ei sitten enää jaksa.
Huonoin: Mr Brooks
Jos ei muuta, niin ainakin vuoden ikimuistoisimmin huono tekele. Camp-sarjamurhaaja Kevin Costnerin pimeä puoli, ilman paitaa ja liekkien valossa!

Outi Hakola
Paras: The Queen
Edes yliampuva hirvisymboliikka ei vähentänyt ironian sävyttämien henkilökuvien tenhoa.
Huonoin: Muutama päivä syyskuussa
Vähäisetkin juonenkäänteet jäävät liian itsetarkoituksellisen "taiteellisuuden" varjoon.

Aino Harvola
Paras: The Prestige
Vuoden vaikuttavin elokuvakokemus. Syynä tähän paitsi viimeisen päälle mietityt näyttelijävalinnat myös ohjaaja Nolanin pettämätön kyky vedellä juuri oikeista naruista. Kestää katsomiskertoja ja stimuloi aivolohkoja kunnon klassikon tavoin.
Huonoin: Die Hard 4.0
Masentava esimerkki ruton lailla leviävästä Hollywoodin pakkomielteestä palata kaikkien mahdollisten legendaaristen elokuvasarjojen pariin ja tuoda katsottavaksemme tylsät, turhat comebackit, joissa super-john-mcclaine-manit räjäyttelevät ja tappavat mitäänsanomattomuuden vallitessa sekä kankaalla että katsomossa. Bruce Willisin vanhuus korottaa koko homman aivan uudelle surullisuuden asteelle.

Emmi Koivumäki
Paras: My Blueberry Nights
Wong-Kar Wai tekee elokuvaa kauneimmillaan, eikä hänen ole tarvinnut tinkiä omaleimaisesta visuaalisesta tyylistään. Lopputuloksena on kaunis kokonaisuus, jossa jokainen yksityiskohta on paikallaan. Elokuva onnistuu olemaan suloinen ilman, että se ärsyttää.
Huonoin: Sekavia suhteita
Harvoin ensimmäisten kymmenen minuutin sisällä tulee vakuuttuneeksi siitä, että parasta olisi kävellä pois elokuvanäytännöstä. Myötähäpeä näyttelijöitä kohtaan saa katsojan kiemurtelemaan paikallaan. Mikään ei ole niin kamalaa kuin romanttinen komedia ilman romantiikkaa ja komediaa.

Ilari Laamanen
Paras: Sinä elävä
Huonoin: Alpha Dog

Jussi Lahtonen
Paras: Sovitus
Hyvästä kirjasta on saatu pysäyttävän kaunis elokuva, jonka monivivahteiset kerronnalliset tasot kulkevat lomittain, poikittain ja pitkittäin varmoin vedoin. Raskaan sarjan brittiläiselokuvien kunnianpalautus, jonka tasoista ei ole saarivaltakunnasta aikoihin tullut.
Huonoin: Evan Kaikkivaltias
Kuvottava yhdistelmä patavanhoillisen konservatiivisia, tekopyhän hurskastelevia fundamentalistiuskovaisten oppeja sekä kömpelöitä linnunpaskavitsejä. Herransanaa tuputtava perhearvoliturgia muodostaa pahan akselin yhdessä munattomaksi hiotun käsikirjoituksen kanssa, jolle edes sinänsä taitavat komedianäyttelijät eivät mahda mitään.

Raisa Laukkanen
Paras: Sinä elävä
Poistuessani teatterista tunsin vahvasti olevani elossa.

Onnimanni Liukkonen
Paras: Eastern Promises
Cronenbergin vaikuttava ja tinkimätön visio. Ihmisen käytös rinnastuu eläimelliseen taustaansa, kun rikollisjärjestön organisaatio ja ihmissuhteet rinnastuvat nisäkkäiden laumakäytökseen.
Huonoin: Tali-Ihantala 1944
Kaikella kunnioituksella veteraaneja ja Åke Lindmania kohtaan, tämän elokuvan Jussi-ehdokkuus on vitsi. Suuren aiheen historiallinen painolasti on murskannut kaiken kiinnostavuuden draamasta. Vaille henkilöohjausta jääneet kesäteatterinäyttelijät valmistautuvat taisteluun, taistelevat, perääntyvät, valmistautuvat, taistelevat, perääntyvät, val...

Maija-Liisa Nyman
Paras: Ihmisen pojat
Ihmisen pojat on pelottavan mahdollinen tulevaisuudennäky: lapsettomuus, terrorismi - kaikki ainekset ovat jo olemassa. Parhaan scifi-perinteen tapaan elokuva herättää muuttamaan suuntaa. Toivottomuuden kuvana Ihmisen pojat pysäyttää, samalla se kuitenkin antaa myös toivoa.
Huonoin: Dreamgirls
Musikaali on vaikea laji. Dreamgirls tulee sen taas todistaneeksi. Hyvistä aineksista on keitelty kelvoton soppa: kaavamainen juoni junnaa paikallaan, henkilöt jäävät ohuiksi sekä epäuskottaviksi ja esitykset ovat motivoimattomia. Puolivälistä alkaen katsoja toivoo, että juonta voisi pikakelata ja etteivät näyttelijät ainakaan enää laulaisi yhtään!

Toni Puurtinen
Paras: Sinä elävä
Roy Anderssonin yhteiskuntakriittinen komedia ruotii ruotsalaista elämänmenoa löyhästi toisiinsa liittyvissä episodeissa, joissa yksittäiset kuvat ovat kuin maalauksia ja musiikki täydentää absurdia unenomaisuutta.
Huonoin: Onnen potkuja
Sentimentaalisuuden ydin saavutetaan Will Smithin istuessa WC:n lattialla itkemässä omaa poikaansa vasten.

Lasse Rintakumpu
Paras: Sinä elävä
Anakronistiseen Ruotsiin sijoittuva absurdi tragikomedia on vähäeleinen mutta kauttaaltaan kaunis visuaalinen essee inhimillisestä elämästä.
Huonoin: Sunshine
Sunshine ei ole absoluuttisesti vuoden huonoin elokuva, mutta ehdottomasti Danny Boylen uran huonoin elokuva ja siten vuoden suurin pettymys. Epäuskottava, kliseinen ja kaiken huipuksi vieläpä typerä. Kaunis loppukohtaus, tosin.

Juha Rosenqvist
Paras: 4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää
Elokuvavuoden ainoa todellinen elokuvataiteellinen helmi. Kiistaton osoitus siitä, miten elokuvanteossa tärkeintä on kuvalla kertomisen taito.
Huonoin: Stranger in You
Lähtökohtaisesti roskaa olevia elokuvia olivat teatterit jälleen pullollaan, mutta voiton niistäkin vei kirkkaasti tämä umpivakavissaan tehty ja arvomaailmaltaan epäterve tekele.

Samu Valleala
Paras: Sinä elävä
Roy Andersson tekee täydellistä episodielokuvaa. Sinä elävä on inhimillisen runsaudensarvi, jonka äärellä voisi itkeä mikäli ei koko ajan naurattaisi niin perhanasti.
Huonoin: V2
Vastenmielinen räpellys.

Vuoden 2007 parhaat:

1. Sinä elävä
2. 4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää
3. Inland Empire
4. Sovitus
5. Control
6. Grindhouse: Death Proof
7. Eastern Promises
8. My Blueberry Nights
9. Ihmisen pojat
10. Zodiac
11. The Fountain
12. Orpokoti
13. The Prestige
14. 2 päivää Pariisissa
15. Miehen työ

Vuoden 2007 huonoimmat:

1. Dreamgirls
2. Nuori Hannibal
3. Mr. Brooks
4. V 2
5. Die Hard 4.0