Kahdeksan vuoden projekti

Montségur on Etelä-Ranskassa Pyreneiden vuoristossa sijaitseva vuoristokylä, ja siellä sijaitsevalla Montségurin kataarilinnan raunioilla on myyttinen ja pyhä maine historiallisten vaiheidensa takia. Montségurin linnoitusta asuttivat keskiajalla katolisen kirkon silmissä vääräoppisten uskovaisten eli kataarien lahko, jota vastaan Paavi hyökkäsi verisesti 1200-luvulla.

Otso Tiainen, Perttu Häkkinen (1979–2018) ja Panu Hietaneva alkoivat valmistella kahdeksan vuotta sitten dokumenttia Montségurin alueen nykyisistä asukkaista ja heidän eksentrisestä sekä yhteisöllisestä elämäntavastaan, joka kumpuaa suoraan kylän myyttisestä maineesta. Asukkaat muun muassa tavoittelevat okkultistisia ja metafyysisiä esineitä, kuten Graalin maljaa, ja tätä kautta syvempää totuutta itsestään ja maailmankaikkeudesta.

Kahdeksan vuoden työn tuloksena dokumenttielokuva Shadowland on vihdoin valmis ja herättänyt huomiota maailmalla. Se sai maailmanensi-iltansa lokakuussa Los Angelesissa Beyond Fest -festivaalilla, joka on Yhdysvaltojen kävijämäärältään suurin genre-elokuvafestivaali.

Elokuvan valmistuminen on ollut kaikkea muuta kuin itsestään selvää. Kuvausten aikana moni asia sai uuden käänteen ja hankkeesta luopuminen oli lähellä useaan kertaan.

Kolme uutta alkua

Otso Tiainen on ohjannut Shadowland-dokumenttielokuvan ja käsikirjoittanut sen yhdessä Kalle Kinnusen kanssa. Kinnunen on ollut käsikirjoittamisen lisäksi elokuvan tuottaja.

Tämä elokuvantekoprosessi on ollut suorastaan järjettömän monivaiheinen. Voisi sanoa, että se on alkanut tavallaan kolme kertaa alusta, Tiainen kuvailee.

Hankkeen voidaan katsoa ottaneen ensimmäiset askeleensa tavallaan jo vuonna 2015. Tuolloin elokuvaohjaaja Richard Stanley vieraili Helsingissä Night Visions -festivaalilla. Stanleylla oli kulttimaine eräiden kauhuelokuvien ohjaajana.

Perttu Häkkistä pyydettiin haastattelemaan Stanleyta festivaalille. Tuo tapaaminen loi yhteyden Etelä-Ranskaan ja Montséguriin.

Richard Stanley kertoi omasta uskonnollisesta kokemuksestaan Montségurissa vuonna 2007. Tuon kokemuksen jälkeen hän muutti alueelle pysyvästi asumaan.

Montségurista alkoi avautua laajemminkin kaikenlaisia mystiikkaan, okkultismiin ja esoteriaan liittyviä asioita, jotka meitä kiehtoivat.

Häkkinen, Tiainen ja Panu Hietaneva tekivät ensimmäisen matkansa Montséguriin vuonna 2016.

Olen kuvannut tuota matkaa aiemminkin sellaiseksi oman elämän Indiana Jones -retkeksi. Jännittäväksi matkaksi, jolle oli mukava lähteä ja jolta ei yhtään tiennyt, mitä odottaa, Tiainen kertoo.

Keskiössä kataarilinna ja ihmisten tarinat

Tiainen otti matkalle mukaan kameran siltä varalta, että jotakin kiinnostavaa tulee vastaan. Ja niin tulikin.

Se, mitä Montségurista löytyi, oli paljon enemmän, mitä olimme osanneet odottaa.

Tiainen viittaa erityisesti Montségurin alueella asuvien ihmisten monenkirjaviin kohtaloihin ja tarinoihin, jotka olivat niin mukaansa tempaavia, että visio dokumentista alkoi kehittyä nopeasti.

Eniten sykähdytti ihmiskohtaloiden ja tarinoiden inhimillisyys. Montséguriin asettuneilla ihmisillä tuntuu olevan aidosti tarve löytää jotakin syvempää ja löytää itsensä uudelleen sen sijaan, että kyseessä olisi ainoastaan jonkinlainen larppi.

Richard Stanleyn roolina oli aluksi ennen kaikkea toimia kontaktina, eli avata ovia ja tutustuttaa paikallisiin ihmisiin ja paikalliseen perimätietoon.

Heti alusta saakka oli selvää, että Montségurin linna on kiehtovuudessaan elokuvan keskiössä ihmisten elämäntarinoiden ohella. Stanley asettui dokumentin keskiöön hieman myöhemmin, koska aluksi tuntui, että esiin nousi paljon vahvempiakin tarinoita kuin Stanleyn oma tarina, joka oli jo lehdistä tuttu, Tiainen sanoo.

Lopullisessa dokumentissa on Stanleyn lisäksi keskiössä useita muitakin henkilöitä. Myös täysin alkuperäistä materiaalia on mukana.

Teimme puolen vuoden aikana eli varsin lyhyessä ajassa lähinnä kolmestaan pari hyvin pienimuotoista kuvausreissua Etelä-Ranskaan. Ajattelimme nuo matkat ikään kuin pohjatyöksi isommalle hankkeelle, jolle hakisimme rahoitusta myöhemmin. Osa tuosta varhaisesta materiaalista on jopa mukana lopullisessa elokuvassa, Tiainen sanoo.

Ensimmäinen isku hankkeelle oli Perttu Häkkisen äkillinen kuolema vuonna 2018.

Häkkisen kuolema oli valtava isku ja hirveä tilanne sekä ammatillisesti että henkilökohtaisesti. Projekti vaipui välitilaan, kunnes Kalle Kinnunen tuli puikkoihin käsikirjoittajaksi ja tuottajaksi.

Epäonnistunut manipulointiyritys

Montséguriin yhteisöllisiin olosuhteisiin asettuneita ihmisiä tuntuu siis yhdistävän tarve vetäytyä yhteiskunnasta, mikä puolestaan heijastelee elämässä tapahtuneita takaiskuja ja niistä syntyneitä traumoja.

Näin oli mitä ilmeisimmin tapahtunut myös Richard Stanleylle. Tämmöistä tarinaa hän on ainakin itse itsestään vuosikausia kertonut. Stanley oli melkeinpä Hollywood-läpimurron kynnyksellä hänen alkaessaan ohjata Tohtori Moreaun saari -elokuvaa (1996). Katastrofiksi luonnehditut kuvaukset johtivat Stanleyn potkuihin kolmantena kuvauspäivänä.

Shadowlandin toinen alku oli Stanleyn paluu Hollywoodin parrasvaloihin vuonna 2019. Tuolloin ilmestyi Stanleyn ohjaama ja hänen entisen puolisonsa, kirjailija Scarlett Amarisin kanssa käsikirjoittama tieteiskauhu Color out of Space, jonka pääosassa oli Nicolas Cage.

Silloin tuntui, ettei hienompaa tarinaa olekaan, kuin Hollywoodin runtelema, väärinymmärretty taiteilija, joka vetäytyy yhteiskunnasta Montségurin myyttisille vuorille, kunnes löytää itsensä uudelleen ja nousee lopulta kuin tuhkasta takaisin valokeilaan, Otso Tiainen kuvailee.

Vuonna 2021 tapahtui seuraava suuri käänne, joka ajoi Shadowlandin kohti nykyistä ja lopullista muotoaan. Tuolloin Stanleyn entinen kumppani Amaris julkaisi blogitekstin, jossa kertoi kokemastaan karmeasta ja raa’asta lähisuhdeväkivallasta Stanleyn kanssa eläessään.

Blogiteksti tuli ilmi kesken kuvausreissumme ja täysin puskista. Olimme valmiit laittamaan koko projekti jäihin ja päätimme lähteä himaan. Sitten selvisi, että kuvaajallamme oli korona, ja jäimme jumiin karanteeniin Etelä-Ranskaan kahdeksi viikoksi.

Kun kerran Suomeenkaan ei päässyt, tekijät päättivät kysyä Stanleylta, suostuisiko hän kommentoimaan syytöksiä kameralle. Stanley suostui.

Se tuli täysin puskista, sillä odotimme julkista anteeksipyyntöä, hiljaisuutta, tai muuta vastaavaa. Sen sijaan Stanley aloitti täyden hyökkäyksen.

Nyt Stanley alkoi kertoa itsestään narratiivia, jonka mukaan hän on noitavainon uhri ja jälleen kerran altavastaajan asemassa.

Stanley piti meitä ilmeisesti hyväuskoisina hölmöinä ja kuvitteli, että hänen kertomansa suuri myyttinen tarina itsestään olisi jotenkin onnistunut manipuloimaan meidät dokumentin tekijät hänen puolelleen ja että me olisimme täysin hänen lumoissaan.

Lopullisessa teoksessa Richard Stanley vaikuttaa sarjakuvamaiselta narsistilta, joka osaa puhua asiat vakuuttavasti omaksi edukseen ja tuntuu itsekin uskovan fantasiaansa omasta suuruudestaan ja tärkeydestään. Tiaisen mukaan Stanley on nähnyt dokumentin, muttei ole kommentoinut sitä mitenkään suoraan elokuvan tekijöille.

Kahdeksan vuoden työn jälkeen Tiainen kuvailee päällimmäistä tunnetilaansa sekä vapautuneeksi että tyhjäksi. Hän toteaa, että projekti on ollut tekijöilleen kaikissa käänteissään rankka ja raastava prosessi. On helppo kuvitella, että vasta ajan kanssa kokemusta voi analysoida jäsennellymmin.

 

Shadowlandista järjestetään Suomessa erikoisnäytöskiertue, jonka näytöksissä tekijät kertovat elokuvasta:

• Karkkila, Kino Laika pe 29.11. klo 16.00, paikalla Otso Tiainen ja Kalle Kinnunen
• Turku, Kino Kilta la 30.11. klo 16.00, paikalla Otso Tiainen ja Kalle Kinnunen
• Lahti, Kino Iiris ma 2.12. klo 18.00, paikalla Otso Tiainen ja Kalle Kinnunen
• Joensuu, Kino Sihis la 7.12. klo 15, paikalla Tiainen, Kinnunen ja Panu Hietaneva
• Kuopio, Kuvakukko la 7.12. klo 20, paikalla Tiainen, Kinnunen ja Panu Hietaneva
• Savonlinna, Killa su 8.12. klo 15, paikalla Tiainen, Kinnunen ja Panu Hietaneva
• Espoo, Kino Tapiola ke 11.12. klo 17.30, paikalla Tiainen, Kinnunen ja Svante Colérus
• Jyväskylä, Kino Aurora ti 7.1.2025 klo 17.00, paikalla Otso Tiainen ja Kalle Kinnunen

Lue myös