Rabid kotikatsomo

Rabid on Jen ja Sylvia Soskan ohjaama uusintaversio 1970-luvun lopun samannimisestä kauhuelokuvasta. Kanadalaisten siskosten ohjaama elokuva on ensimmäinen uudelleentulkinta body horrorin isänä tunnetun David Cronenbergin elokuvista.

Rabidin tarina pohjautuu alkuperäiselokuvan keskeisiin elementteihin, mutta Soskan sisarukset ovat käsikirjoittaneet elokuvan uudelleen. Nyt elokuvan tarina on sijoitettu huippumuodin maailmaan, jossa päähenkilö Rose kamppailee ilkeiden kollegojen ja alan pinnallisten arvojen kanssa.

Ruman ankanpoikasen tilanne muuttuu entistä helvetillisemmäksi, kun Rose joutuu vakavaan onnettomuuteen, joka tuhoaa hänen ulkonäkönsä. Epätoivoiselle Roselle avautuu kuitenkin uusi mahdollisuus, kun yksityisellä klinikallaan operoiva tohtori Burroughs tarjoaa hänelle mahdollisuutta kokeelliseen hoitomuotoon.

Cronenbergin Rabid oli tekijänsä toinen kokoillan elokuva. Se oli pienellä budjetilla kuvattu, ja monella tapaa kömpelö kokonaisuus verrattuna ohjaajansa myöhempiin teoksiin. Cronenbergin Rabidissa oli kuitenkin jo nähtävissä useita teemoja, joita ohjaaja myöhemmällä urallaan kehitti taiteelliseen huippuunsa. Näiden teemojen kautta muodostui epämääräinen, mutta tunnettu käsite, cronenbergilainen elokuva.

Soskan sisarukset ovat cronenberginsa katsoneet ja Rabid tarjoilee nyökkäyksiä niin alkuperäisen elokuvan kuin muidenkin Cronenbergin elokuvien suuntaan. Uusintaversion tunnelma on kuitenkin selvästi alkuperäisestä poikkeava.

Cronenbergin Rabidin sävy oli B-elokuvamainen ja tarinan tapahtumia kylmän kliinisesti tarkasteleva. Soska-siskosten versiossa on enemmän lämpöä, huumoria ja samaistuttavampia henkilöhahmoja. Nykyelokuvan kuvaston ja uusintaversioiden hengen mukaisesti vuoden 2019 Rabid tarjoaa luonnollisesti enemmän verta, limaa ja lonkeroita kuin alkuperäinen elokuva, mutta kuvaston ilkeydessä Soska-siskosten versio jää kauas Cronenbergin visiosta.

Jen ja Sylvia Soska tunnetaan intohimoisesta suhteestaan kauhugenreen ja yleisellä tasolla Rabidin tarinankerronta toimii moitteettomasti. Alkuperäiseen yhden idean tarinaan on käsikirjoituksessa tuotu aavistuksellinen lisää taustoitusta elokuvan hahmoja kannattelemaan. Cronenbergin elokuvassa varsinaisen raivotautiepidemian kuvaamiseen käytettiin runsaasti aikaa, mutta uusintaversiossa painotus suuntautuu enemmän päähahmo Rosen muutokseen ja muotimaailmaan satiirisointiin.

Pääosan ainakin itselleni varsin tuntemattoman Laura Vandervoortin näyttelijäntyö on toimivaa ja miellyttävän vähäeleistä. Elokuvan sivuosahahmot ovat enemmän ja vähemmän yhden ominaisuuden karikatyyreja. Ted Athertonin esittämä tohtori Burroughs ei yllä cronenbergilaisen hullun tiedemiehen asteikolla kovin korkealle.

Cronenbergin varhaiset elokuvat tunnettiin erityisesti niiden kehoa runtelevista teemoista ja tehosteista. Tällä alueella Rabidin uusintaversio onnistuu varsin mainiosti. Rosen loukkaantuminen auto-onnettomuudessa on elokuvan epämiellyttävintä katsottavaa. Samoin lopun kliimaksi pystyy tarjoilemaan varsin hätkähdyttäviä elokuvanäkyjä. Kyllä, puhkikulunut ja todella erilaisille elokuville annettu body horrorin -leima voidaan tällekin teokselle myöntää. Uusina teemoina Soska-siskosten elokuvassa käsitellään myös transhumanismia ja ulkonäkökeskeisyyttä ihmisen arvon mittarina.

Legendaarisen tekijän varsin ei-legendaarisesta elokuvasta tehty uusintaversio Rabid tarjoaa lajityyppinsä puitteissa varsin toimivaa ja visuaalista ällö-kauhuilua. Surkuhupaisalla tavalla tästä pienestä genre-elokuvasta on muodostunut nyt covid-19-epidemian aikana ajankohtaisempi ja pelottavampikin kuvaus kuin miltä se ensi-iltansa aikaan kesällä 2019 on todennäköisesti vaikuttanut.