Outlander kotikatsomo

Tällaisesta elokuvasta olisin poikasena ollut aivan tuhannen innoissani: Avaruuden muukalainen tekee pakkolaskun Maahan – ja vielä viikinkiaikaiseen Norjaan! Jäniksenä aluksessa matkannut olio alkaa mellastaa viikinkien kylissä ja otus on tietysti muukalaisen johdolla laitettava järjestykseen sen aikaiseen miekanheilutustyyliin. Ja niin olisin elokuvan katsottuani juossut pitkin metsiä puumiekkaa heiluttaen.

Tylsällä aikuisiällä pääsee kuitenkin heti ensimmäisen minuutin jälkeen syvä huokaus, kun Jeesuksenakin piestyn James Caviezelin esittämä Kainan kömpii ulos avaruusaluksestaan Ihmemaa Ozin peltimiestä muistuttavassa – ja yhtä lailla kolisevassa – avaruuspuvussaan. Ja näitä huokauksia riittää pitkin elokuvaa.

Tosin camp-taajuuden löydyttyä huokaukset vaihtuvat hyväntahtoiseen naurunvirneeseen. Sillä viikingeissä on sitä jotakin. Heitä hyödynnetään elokuvissa muutoinkin aivan liian vähän. Näiden iloisten velikultien teutaroinnissa on aina oma valloittava viehätyksensä.

Outlander on katsomiskokemuksena kauhistuttavan riemastuttava jälleennäkeminen takavuosien seikkailuelokuvien kanssa. Käsikirjoitus on todellakin kuin juuri kirjoittamaan oppineen koltiaisen kynästä eli kaikki mahdollinen on lainattu aiemmin nähdyistä ja luetuista teoksista. Lavasteet ovat hämmentävän plastiikkisia ja mielikuvituksen lennokkuus on tarpeen, jotta Kanadassa kuvatuista maisemista saa norjalaista miljöötä. Mahtavina mainostetut erikoistehosteet kruunaavat valloittavan kamaluuden muistuttaessaan vanhan kunnonajan trikkikuvia ja tuodessaan mieleen lähinnä Ray Harryhausenin kuulut stop&motion-monsterit, jotka tosin vakuuttavuudessaan olivat paljon uskottavampia kuin efektipajan nurkkamikrolla prosessoitu diskovaloin koristeltu alienin ja thingin halpakopio.

Mitä ihmettä tuotantoyhtiössä on mahdettu miettiä, kun tämä on päästetty tuotantoon? Elokuva on auttamattoman ulkopuolinen jo nykyisten seikkailuelokuvien genressään ja mihinkään tieteiselokuvan perinteeseen humpuukia ei viitsi edes liittää. Mikään yllätys ei liene, että yleisökin on karttanut Outlanderia, joka keräsi teatterikierroksellaan Yhdysvalloissa pelkkiä roposia.

Elokuvan ohjaimiin kaavailtiin alkujaan Renny Harlinia. Renska olisi ehkä osannutkin tehdä tarvittavia skandinaavisia taikoja toiminnan nostamiseksi pariin potenssiin, jolloin toimintajytkeeseen olisi tullut tarvittavaa ryminää. Nyt kaikki elokuvan taistelu- ja toimintakohtaukset ovat sekavaa harjoitustyönomaisesti leikattua huttua.

Mutta. Ne viikingit ja John Hurt heidän kuninkaanaan. Kyllä siinä hymy voittaa huokauksen ja melkein teki jo mieli lähteä juoksemaan pitkin metsiä puumiekkaa heilutellen.