Olemisen sietämätön keveys kotikatsomo

Milan Kuderan romaani, Olemisen sietämätön keveys (1983), on monitasoinen, filosofinen ja itsereflektiivinen kertomus rakkaudesta, politiikasta ja Nietzschen ainaisen paluun määrittely-yrityksiä pakenevasta ajatuksesta. Kunderalle tyypilliseen tapaan kirja on näennäisen helppolukuinen, se koostuu useista lyhyistä mutta moniselitteisistä luvuista. Kundera käy ikään kuin dialogia oman romaaninsa ja sen henkilöiden kanssa pohtiessaan näiden olemista heijastettuna Nietzschen filosofian säröilevään peiliin.

Naurun ja unohduksen kirjan (1978) tapaan Kundera rakentaa Olemisen sietämättömän keveyden vastaparien kautta avautuvan pohdinnan varaan. Painon ja keveyden lisäksi keskeisiä vastapareja ovat sielu ja ruumis, kitsch ja paska, voima ja heikkous. Aivokirurgi Tomáš on kuin moderni versio Don Juanista, joka elää keveää elämäänsä naisesta toiseen siirtyen. Tomáš edustaa ruumista ja on rakastajattarensa Sabinan mukaan kitschin täydellinen vastakohta.

Viaton nuori valokuvaaja Tereza taas on raskas, vakavamielinen, rakkaudessaan ehdoton ja antautuva. Siinä missä Tomáš edustaa ruumista ja vahvuutta, Terezaa kuvaavat näiden määreiden vastaparit sielu ja heikkous. Tomášin ja Terezan kohdatessa painon ja keveyden ristiriita on raastavan konkreettinen, mutta rakkaus saa heidät pyrkimään kohti toisiaan, etsimään tasapainoa uuvuttavan painon ja sietämättömän keveyden välille.

Philip Kaufman (Henry&June, 1990 & Quills, 2000) luki Olemisen sietämättömän keveyden, vaikuttui kirjasta, ja vastoin omaa uskoaan päätyi myös filmatisoimaan sen. Prosessi oli monella tapaa hyvin vaikea. Tšekkoslovakiassa elokuvaa ei voinut kuvata kylmän sodan vuoksi. Lopulta kuvausryhmä päätyi lavastamaan vuoden 1968 Prahan Ranskaan.

Elokuvan tekemistä ei helpottanut kirjan monitasoisuus, vallankumouksen symbolisen ja tapahtumien tason yhdistyminen vastaparien filosofisen pohdinnan avulla syveneviin rakkauden ja ainaisen paluun teemoihin. Kaufman nosti elokuvansa keskiöön rakkauden ja vallankumouksen ja päätti keskittyä kirjan usean rakkaustarinan sijaan Tomášiin ja Terezaan. Pääosiin hän sai loistavat näyttelijät, Daniel Day-Lewisin Tomášiksi ja Juliette Binochen Terezaksi. Lena Olin esittää hahmoista keveintä, Terezankin kanssa ystävystyvää Sabinaa.

Kaufmanin elokuvaa on vaikea katsoa vertaamatta sitä Kunderan loistavaan romaaniin. Tuon vertailun Kaufman häviää, vaikka elokuva ei missään nimessä huono olekaan.

Elokuva on kestänyt aikaa hyvin, vallankumousta kuvaava jakso on erityisen hienosti toteutettu. Binoche ja Day-Lewis, sekä vallankumouksen kuohut paikanpäällä kokenut ja filmille tallentanut, itseään elokuvassa esittävä Jan Nemec, on upotettu arkistomateriaaliin sujuvasti. Rimpuileva rakkaustarina on kiinnostava ja Day-Lewis tekee hienon työn rakentaessaan naisia kaatavasta Tomášista rakkauden voimalla vähitellen muuttuvan miehen.

Juliette Binoche on loistava näyttelijä, mutta Terezan rooli on epäkiitollinen. Rusoposkinen tyttö on niin raivostuttavan sopeutuvainen miehensä uskottomuuden aiheuttamaan kärsimykseen, että tekisi mieli ravistella häntä heräämään todellisuuteen. Olinin Sabina on kiinnostavampi sitoutumista pakenevana "vahvana" naisena, mutta molemmat naiset ovat äärimmäisyydessään niin karikatyyrisiä, että hahmoihin uskominen on vaikeaa. Lähes kolmetuntinen elokuva myös menettää imunsa kahteen otteeseen, juuri ennen ja pian vallankumouksen jälkeen. Tiivistämisen varaa olisi ollut.

Olemisen sietämättömän keveyden seksikohtaukset aiheuttivat aikanaan kohun, nyt ne näyttävät jopa hieman hassuilta. Varsinkin Binochen vieno kiljahtelu hymyilyttää. Dvd:n Making ofissa seksi nähdään vastarinnan välineenä, mikä on toisaalta varsin kiinnostava, toisaalta pelkästään huvittava ajatus. Niin tai näin, seksillä tätäkin elokuvaa on onnistuttu myymään. Making of paljastaa elokuvan päässeen aikanaan neuvostoliittolaisille valkokankaille nimenomaan seksikohtaustensa ansiosta. Poliittisen sisältönsä vuoksi Neuvostoliitossa jäädytetty elokuva sai nimittäin maan ensi-iltansa Moskovan elokuvafestivaalien seksielokuvien sarjassa.

Kaksi levyä käsittävän dvd-julkaisun kuva on merkillisen haalea, värit kuin pehmenneitä. Äänikään ei ole kirkkain mahdollinen. Kommenttiraita on kiinnostava, mutta julkaisun huippukohta on dokumentti, joka valottaa monipuolisesti elokuvan tekemisen vaikeutta, ajan poliittista tilannetta, näyttelijävalintoja ja tekijöiden suhdetta Kunderan kirjaan.