Levottomat 3 kotikatsomo

Kun suurimmalle osalle suomalaisista perusurpoista nymfomaniakin lienee ollut kokemuksellisesti tyystin tuntematon käsite, niin alkuvuodesta tuli median täydeltä seksiaddiktiosta kärsivien naisten kertomuksia uuden kansansairauden kourissa. "Mikä ihmeen sairaus?", olikin jokaisen terveen mittaisella järjellä varustetun yksilön ensimmäinen kysymys. Ilmiönhän sai aikaan Levottomat 3:n markkinointimylly, joka alkoi posottaa levottomia jo keväällä 2003 Nelosen Haluatko filmitähdeksi -ohjelman jälkeen. Sääliksi käy sekin, että nöyryyttävän tähtikisailun voittaja palkittiin lopulta muutamalla hassulla kohtauksella ja repliikillä.

No, kaikesta markkinointipaatoksesta huolimatta suomalaiset elokuvakatsojat tajusivat, että paska on paskaa yritetystä kuorrutuksesta huolimatta, eikä kaikkien "jatko-osien" mätämuna ollutkaan se vuoden 2004 suuri suomalainen hittielokuva. Kun kuhina lippuluukuilla alkurynnistyksen ja -järkytyksen jälkeen vaimeni, palasivat myös iltapäivälehdet ruotuun ja jo kuukauden kuluttua jommassa kummassa luki turvallisen tutusti suomalaisten kulahtaneesta seksielämästä. Se siitä kansantaudista. Tervetuloa uudet. Levottomat 3 on tuote, jollaista ei vastaavaa enää suomalaiseen elokuvaan toivo. Ei, jos oikeasti ajatellaan asiaa hyvän kotimaisen elokuvan puolesta. Markkinoinnin ja mainonnan ymmärtää, kuten myös niin sanotun product placementin, mutta sitten jo pyllistetään yleisölle ja kumarretaan rahalle aivan liikaa, kun elokuva muistuttaa erilaisista mainosspoteista tehtyä koostetta. Suoranaista katsojan härskiä halveksuntaa on se, että jopa dialogiin on ilman mitään peittelyä ujutettu sponsoreita ja niiden tuotteita korostavia vuoropuheluja. Muista vähemmän häiriintyneistä keinoista puhumattakaan. Surkuhupaisan osuvasti elokuvan pääsponsori, Expert-ketju, oli valinnut "kampanjasloganikseen" Levottomat 3:n yhteyteen: "Hyvän kotimaisen elokuvan puolesta." Harvoin tuotelupaus ja itse tuote ovat näin valovuosien päässä toisistaan

Jokseenkin turha elokuvaa on väittää naisen käsikirjoittamaksi, sillä on vaikea kuvitella toisen naisen loihtimaksi tarinaa hermottomasti hurvittelevasta vampista, joka oppii tavoille anteeksi anellen vasta turpiin saamisen jälkeen. Patavanhoillisempaa, konservatiivisempaa ja sovinistisempaa soopaa saa hetken jos toisenkin hakea muistin sopukoista. Ja kuin viimeisenä katsojan riiston niittinä nähdään lopussa "kevennys", jossa Pirkka-Pekka Peteliuksen esittämä seksiterapiaryhmän Teppo kertoo pakkomielteistään. Tässä kohtaa sitä nauroi ensimmäisellä katselukerralla jo silkalle tyrmistykselle. Mikä idea on ollut tuoda Petelius "hölmöilemään" tällaista aihetta käsittelevään elokuvaan, kun kohtaus olisi voinut olla suoraan Pulttiboisista? Ehkä katsojille haluttiin sittenkin hilpeä mieli rankkaa aihetta käsittelevän rajun draaman jälkeen. Niin tai näin, kerrassaan aliarvioivaa ajattelua katselevasta yleisöstä.

Kyllä Levottomat 3:n jaksaa jotenkin ponnistellen vielä dvd:llä katsoa uudelleen, kun ei enää jaksa moisesta hömpästä niin välittää tai ainakaan kuumentua. Tosin nyt toisella kierroksella taas klaffivirheet sun muut monet alkeelliset mokat ja järkyttävä dialogi alkoivat painaa ohimoita yhä enemmän. Making of -dokumentin katsomisen lopetin siinä kohtaa, jossa ohjaaja Virtanen toteaa elokuvan kertovan "tyypillisestä suomalaisesta nykynaisesta". Sai jo riittää.