Honey kotikatsomo

Musiikkivideo-ohjaaja Bille Woodruff on siirtynyt monien muiden tavoin potentiaalisesti tuottoisampien töiden pariin, eli elokuvabisnekseen. Muun muassa Britney Spearsin, Toni Braxtonin ja Usherin videoita ohjanneen Woodruffin tyylissä näkyy siellä täällä MTV:stä tarttunut hektisyys. Miehen debyyttielokuva Honey (2003) onkin parhaimmillaan kuvatessaan musiikki- ja tanssikulttuuria, koska niiden kautta huokuu tekijöiden todellinen into ja omistautuminen. Pelkäksi kauniiksi pinnaksi leffa pitkälti jääkin, herttaisesta tarinasta huolimatta.

Honey Daniels (Jessica Alba) on parissa kymmenissä oleva, lupaava hip hop -tanssija, jonka kyvyt kuuluisa musiikkivideo-ohjaaja Michael Ellis (David Moscow) huomaa eräänä tavallisena klubi-iltana. Yhtäkkiä Honey tempaistaan Bronxin lähiöstä musiikkibisneksen sykkeeseen mukaan ja ennen kuin neito ehtii kissaa sanoa, hän on jo matkalla kuuluisaksi koreografiksi. Honeyn hyväntekijä paljastuukin pahaksi sudeksi, ja kovapintainen sankaritar joutuu tekemään vaikean ratkaisun tulevaisuutensa kannalta. Langetako kirkkaiden valojen ja menestyksen edessä, vai pysyäkö uskollisena omalle elämäntyylille? Siinäpä pulma.

Jonkin muotoiseen kulttimaineeseen nousseesta televisiosarja Dark Angelista muistettava suloinen mutruhuuli Jessica Alba on pehmentänyt hieman kovan mimmin imagoaan sympaattista nuoren naisen kasvutarinaa varten. Pahimmat maneerit ovatkin jääneet taakse, mutta Oscaria tästä suorituksesta on turha kuitenkaan odotella. Teho-osaston seksikäs lekuri (Mekhi Phifer) esittää Honeytä tukevaa poikaystävää, tosin melko suppea rooli jättää katsojan toivomaan muutakin kuin silmänruokaa. Leffan lapsitähdetkin ovat toki herttaisia ja yrittävät kovasti, mutta näyttelijäsuoritukset ja myös tarina ovat melko keskinkertaisia ja yllätyksettömiä. Kaikki hyvä tuntuu putoavan päähenkilön syliin turhan helposti, eikä elokuva onnistu antamaan selvää mielipidettä esimerkiksi musiikkivideoiden naisia esineellistävästä näytteillepanosta.

Honey on kunnianosoitus pelkistetylle katukulttuurille, mustalle r&b ja hip hop -musiikille. Upeista tanssikohtauksista ja kiinnostavasta soundtrackista huolimatta, elokuva ei kuitenkaan nouse tavallista lauantain tv-perheleffaa korkeammalle tasolle.