Force 10 from Navarone kotikatsomo

Sota- ja jännityskirjailija Alistair MacLean oli oman aikansa kirjailijatähti, joka kirjoitti pitkän uransa aikana vinon pinon menestyksekkäitä romaaneja. Pääosin toisen maailmansodan melskeisiin sijoittuvissa teoksissa ei liiemmin romantiikka kukkinut tai jatkuva läppä lentänyt, vaan niissä keskityttiin tuiman asiallisten ja miehisten miesten sotaseikkailuihin.

Useat MacLeanin romaanit taipuivat myös oivallisiksi sotaseikkailuelokuviksi, joista erityisesti Kotkat kuuntelevat (1968) sekä Navaronen tykit (1961) olivat ja ovat edelleen lajityyppinsä parhaasta päästä. Navaronen tykit oli kirjailijan sydäntä lähellä ja se onkin ainoa kirja, jolle kirjailija kirjoitti jatko-osan, Navaronen haukat.

Myös Navaronen haukat päätyi valkokankaalle vuonna 1978. Aikaa edeltäjästä ehti vierähtää sen verran monta vuotta, että yksikään pääosanesittäjä ei ollut enää sama. Asialla ei tässä tapauksessa ole suurta merkitystä, sillä kahta elokuvaa yhdistävät vain Navarone-sana sekä pari samannimistä pääroolihahmoa.

Navaronen tykeissä seikkailut keskittyivät natsien valtaamaan saariluotoon, Navaronen haukoissa sankarit sen sijaan päätyvät Jugoslavian tuntumaan natsien linjojen taakse tarkoituksenaan räjäyttää natsien hallussaan pitämä silta. Matkaa mutkistavat sekä alueella luuraava kavala petturi sekä paikallinen natsien liittolaisena toimiva partisaaniporukka.

Bond-ohjaajana parhaiten tunnetun Guy Hamiltonin ohjausjälki on sujuvan varmaotteista ja siinä on sen verran iätön ja ajaton näppituntuma, että elokuva on kestänyt varsin hyvin aikaa. Myös näyttelijät olivat ohjaajalle varsin tuttuja Bondeista, sillä sekä Barbara Bach että erityisesti Richard Kiel ovat kummatkin 007-veteraaneja.

Taannoin edesmennyt Kiel intoili aikoinaan, että hänen roolinsa kasakkajohtajana oli hänen parhaitaan ja että häntä ei voinut siitä tunnistaa, koska roolihahmolla oli tuuhea parta. Kiel oli tässä väärässä, sillä kukapa ei Rautahampaan esittäjää tunnistaisi, niin ikoniset piirteet Kielillä olivat, oli suussa sitten rautaa tai leuassa partaa. Levätköön Kiel nyt rauhassa ja muistettakoon hänet vastedes myös kasakkajohtajana toiveensa mukaisesti.

Sankariupseerit Robert Shaw ja Harrison Ford pelaavat hyvin yhteen, ja ensimmäisestä Tähtien Sodasta kotiutunut Ford on varsinkin hyvässä vedossa. Tähtikaarti on muutenkin varsin kova ja kansainvälinen, sillä Rocky-elokuvien Apollo Creed eli Carl Weathers sekä lukuisten eurowesternien kulttitähti, myös ninjana taistellut Franco Nero on mukana.

Tämäntapaisia elokuvia ei enää juuri tehdä, joten lajityypin onnistuneista edustajista kelpaa nauttia vielä vuosikymmeniä myöhemminkin. Jäntevän jäyhä sotaseikkailu ei juutu mihinkään yksittäiseen vaiheeseen ja etenee sujuvasti kuin natsien pataljoona siltaa pitkin.