Capote kotikatsomo

Holcomb, Kansas, aamuyöllä 15. marraskuuta 1959. Kaksi aseistautunutta pikkurikollista murtautuu Clutterin maanviljelijäperheen kotiin ryöstösaaliin toivossa. Keikka ei mene suunnitelmien mukaan. Neljä perheenjäsentä päätyy murhatuiksi raa’assa verilöylyssä. Ryöstäjät pakenevat yönselkään mukanaan yön saalis, noin 40 dollaria. Myöhemmin murhaajat saadaan kiinni ja teloitetaan. Kirjailija-toimittaja Truman Capote saapuu seuraamaan murhatutkimuksia. Hän haastattelee rikollisia ja kirjoittaa tapauksesta vallankumouksellisen journalismiromaaninsa Kylmäverisesti (In Cold Blood, 1966).

Tämä tapahtumasarja kiinnostaa tällä hetkellä Amerikassa. Bennett Millerin Capote (2005) sai vain vähän aikaa sitten osakseen suitsutusta kriitikoilta ja toi Philip Seymour Hoffmanille pääosa-Oscarin. Nyt Capote on hädin tuskin ehtinyt Suomessa dvd:lle kun Douglas McGrathin ohjaama kilpaileva dramatisointi aiheesta, Infamous, on jo saamassa ensi-iltansa Yhdysvalloissa.

Capote kuvaa tapahtumien kulkua historiallisen tarkasti. Muun muassa Aamiainen Tiffanyllä novellillaan mainetta kerännyt kirjailija-toimittaja Truman Capote (Philip Seymour Hoffman) päättää lähteä Kansasiin tekemään juttua murhista yhdessä ystävänsä Harper Leen (Catherine Keener) kanssa. Boheemi, kastraattiääninen julkihomo Capote ei heti herätä luottamusta paikallisissa. Murhaajien jäätyä kiinni Capote tutustuu heihin ja ystävystyy erityisesti rikkinäisen lapsuuden kokeneen Perry Masonin (Clifton Collins Jr.) kanssa. Hän auttaa murhaajia lakiasioissa ja rupeaa kirjoittamaan tapauksesta kirjaa.

Elokuvan mukaan Capote tiesi alusta alkaen, että hänen kirjansa tulisi olemaan se teos, joka nostaisi hänet lopullisesti suurten kirjailijoiden ylevään joukkoon. Toisaalta tämä tarkoitti, että hänen piti toivoa sympatisoimiensa murhaajien teloitusta, jotta tapaus saataisiin käsiteltyä ja kirja valmiiksi. Capoten draama rakentuu tämän ristiriidan varaan, joka elokuvan tulkinnan mukaan tuhosi herkän taiteilijasielun ja johti Capoten vuosikymmenien pituiseen, viinanhuuruiseen alamäkeen.

Aikaisemmin lähinnä mainoksia ohjannut Bennett Miller suoriutuu pitkästä elokuvasta yllättävän hyvin. Toisaalta koko elokuva tukeutuu vahvasti hänen pitkäaikaisen ystävänsä Hoffmanin intensiivisen roolisuorituksen varaan. Hoffman onnistuu loistavasti imitoimaan Capoten maneerit ja tavaramerkiksi muodostuneen äänen. Sellissä mätänevää Masonia tulkitseva Collins Jr. tukee hyvin Hoffmanin pitkää sooloa. Kaunis kuvaus ja sujuva käsikirjoitus viimeistelevät kokonaisuuden. Truman Capote pyrki kirjassaan kuvaamaan murhaajat epäonnistuneina ihmisinä ja estää heitä näin jäämästä historiaan hirviöinä. Capote taas esittää myös Trumanin itsensä epäonnistuneena ihmisenä, joka jäi kuitenkin historiaan palvottuna nerona.

Elokuvan täydellinen rakentuminen Capoten elämää suuremman persoonan varaan kääntyy kuitenkin jossain määrin elokuvaa vastaan. Capote on elokuvana nimeä myöten toisinto oikeasta Capotesta; älykäs, hienostunut, yksityiskohtiin ihastunut – ja ylitsepursuavan omahyväinen. Kirjallisuushistorian ystäville ja Capotesta kiinnostuneille elokuva on varmasti hunajaa, mutta toisia kahden tunnin hidastempoinen trippi minä-minä-maailmassa elävän superlahjakkaan yksilön tunnontuskiin ei välttämättä jaksa kiinnostaa loppuun asti.