Beyond The Sea kotikatsomo

Kun tosielämän henkilöä halutaan kunnioittaa elämänkertaelokuvalla, tulee tekijöiden olla varovaisia, ettei elokuva jää pelkäksi ylistysvirreksi. Niillä kun on tapana muuttua pitkäveteisiksi. Tämän ongelman kanssa kamppailee myös Kevin Spaceyn esikoisohjaus, Beyond the Sea, jonka tarkoituksena on tuoda yleisön huomioon unohdettu Bobby Darin.

Bobby Darin (Kevin Spacey) kuului aikansa suurimpiin amerikkalaisiin viihdetaiteilijoihin, mutta musiikin ja elokuvien parissa uransa luonut taiteilija on nykyään painunut unohduksiin. Menneitä vuosia käydäänkin läpi Darinin miettiessä, miten hänen omaa elämäänsä käsittelevä elokuva tulisi esittää. Komean uran lisäksi Beyond the Sea keskittyy Darinin yksityiselämään, johon mahtuu vaikeita perhesuhteita, avioliitto Sandra Deen (Kate Bosworth) kanssa sekä vakava sairaus. Materiaalia siis riittää. Sitä on jopa liikaa.

Elokuva jää juoneltaan taiteilijan saavutusten listaamisen tasolle ja henkilöt siten etäisiksi. Näin se myös jättää käyttämättä valtavan voimavaran, jonka elokuvan loistava näyttelijäjoukko muodostaa. Nyt ajanpuutteen vuoksi sivuhenkilöt jäävät seinäkoristeiksi ja päähenkilöiden asema korostuu entisestään.

Viihdyttäjän muistoa juhliva elokuva ei pyri luomaan Darinista muotokuvaa, vaan pikemminkin legendan. Spaceyn Darin on pyhimysmäisyydessään vaikeasti samaistuttava ja myytiksi muuttuva henkilö menettää samalla kiinnostavuutensa. Musiikkikappaleiden väliin hukkuva todellisuus on häivytetty tarun rajamaille. Toteutukseltaan elokuva muistuttaakin Cole Porterista tehtyä De-Lovelya, joka myös muisteli menneitä ikivihreiden lomassa.

Elokuvan tekijät ovat panostaneet aikakauden autenttiseen esittämiseen pukujen ja lavasteiden kohdalla. Kun tähän vielä lisätään Eduardo Serran komea kuvaus, ei heitä voi syyttää yrityksen puutteesta. Elokuva tuntuukin luottavan Darinin ajatukseen siitä, miten ihmiset kuulevat näkemänsä. Mitä hienompaa ja suurempaa kaikki on, sitä helpompi on voittaa yleisö puolelleen ja saada viesti perille.

Beyond the Sea on paikoitelleen viihdyttävä elokuva, joka voi tarjota mielenkiintoisia hetkiä Bobby Darinin elämästä ja musiikista kiinnostuneille. Muille elokuva voi kuitenkin osoittautua puuduttavaksi katselukokemukseksi. Loisteliaasta toteutuksestaan huolimatta se ei jaksa pitää itse juonta käynnissä loppuun asti.