Sodankylän elokuvajuhlat 2021: Vakoojat Japanin sotasalaisuuksien jäljillä


Kiyoshi Kurosawa, joka on yksi tämän hetken kiinnostavimmista japanilaisista ohjaajista, on urallaan kulkenut varsin erikoisia polkuja. Pinku eiga -eksploitaatioelokuvilla ja suoraan videolle tehdyillä yakuza-trillereillä aloittanut Kurosawa nousi tunnetuiksi tunnelmallisilla kauhuelokuvillaan, kuten Cure (1997), Charisma (1997) ja Pulse (2001). Hän on sittemmin työskennellyt useissa genreissä, mutta monille Kurosawa on edelleen ensisijaisesti metafyysisen ja ihon alle menevän kauhuelokuvan mestari.

Sodankylän ohjelmistoon kuuluva mysteerijännäri Wife of a Spy (2020) on Kurosawan ensimmäinen historiallinen elokuva, ja osoittaa tuotteliaan Kurosawan kyvyn liikkua genrestä ja tunnelmasta toiseen. Lisäksi se on Kurosawan ensimmäinen ultrateräväpiirtoisena 8K-resoluutiolla kuvattu elokuva, mikä Sodankylän vakionaama Olaf Möllerin mukaan tekee siitä visuaalisesti “lähes epätodellisen terävän”. Pitää paikkansa. En voi sanoa erityisesti nauttineeni Wife of a Spyn teräväpiirtokuvan kiiltävästä sileydestä.

Wife A Spy

Vuosi on 1940 ja keisarillinen Japani on juuri liittynyt yhteen fasistisen Italian ja natsi-Saksan kanssa sodassa liittoutuneiden joukkoja vastaan. Yusaku (Issey Takahashi) on menestynyt silkkikauppias, joka tekee edelleen kauppaa brittien ja amerikkalaisten kanssa maan poliittisesta asemasta huolimatta. Yusakun vaimo Satoko (Yu Aoi) alkaa epäillä miehensä toimia, kun hänen työmatkansa Mantšuriaan venyy huolestuttavan pitkäksi ja näyttää paluun jälkeen johtavan japanilaisen naisen kuolemaan. Yusaku tuntuu piilottelevan jotain, joka saattaa muuttaa Japanin aseman sodassa.

Kurosawan 40-luvun melodraamoja mukaileva elokuva on parhaimmillaan tyylitajuista mysteerijuonta punoessaan. Kurosawan kauhuelokuville tyypillinen varjojen ja tyhjän tilan käyttö on vähemmän huomattavaa, mutta formalisteille riittää edelleenkin iloa näytillä olevasta silkasta ammattimaisen kuvakerronnan laadusta. Jotkut Kurosawan elokuvista, kuten Creepy (2016) ja jossain määrin myös kokonaisuutena erinomainen Tokyo Sonata (2008), lähtevät lapasista viimeisen kolmanneksen aikana, mutta Wife of a Spy päinvastoin alkaa jopa hieman tylsästi mutta parantaa juoksuaan loppua lähestyttäessä.

Wife of a Spy on herättänyt jonkin verran keskustelua liittyen sen Japanin sotahistoriasta esittämään kuvaan. Juonen kannalta McGuffiniksi nousee japanilaisten sotarikoksia paljastava filmikela. Tiettävästi keskustelu esimerkiksi pahamaineisen yksikkö 731:n tekemistä ihmiskokeista on Japanissa edelleen arkaa, joten Kurosawaa täytyy onnitella näinkin suorasta ja kaunistelemattomasta pyrkimyksestä kohdata Japanin verinen sotahistoria muuten glamouria kiiltävässä elokuvassa.

Olisin halunnut pitää Wife of a Spysta enemmän, mutta loppujen lopuksi se on viihdyttävä ja vetävä, mutta ei kuitenkaan jätä suurempaa vaikutusta. Harmi, sillä tietäen Kiyoshi Kurosawan ohjaajanlahjat, olisi tästäkin materiaalista voinut muovata vaikuttavamman historiallisen kauhutarinan.



Comments are closed.