Season Film Festival 2021: Taiteilijan herkkyyttä muiden kautta


Taiteilijoita kuvataan usein herkiksi sieluiksi, jotka maalaavat taiteellaan maailman ja yhteiskunnan eri nurkkia näkyviksi omilla tehokeinoillaan. Yksi taiteen vaikuttaja Iso-Britanniassa on ollut taiteilija Poly Styrene dokumenttielokuvassa Poly Styrene: I Am Not a Cliché. Selvyyden vuoksi sekä kunnioituksena hänen taiteilijauraansa kohtaan kutsun häntä taiteilijanimellään tässä artikkelissa.

Dokumenttielokuva lähtee liikkeelle muisteluihin Poly Styrenen, oikealta nimeltään Marianne Elliottin, elämään tämän hautajaisista. Kuolemasta siirrytään nopeasti räväkkään punkpoppiin ja Polyn nuoruuteen jatkaen läpi tämän elämän aina jo alun povaamaan kuolemaan asti. Kertojana dokumenttielokuvassa vuorottelevat Polyn tytär Celeste Bell-Dos Santos sekä Ruth Negga Polyn päiväkirjamerkintöjä ääneen lukien.

Poly Styrene: I Am Not a Cliché
Poly Styrene: I Am Not a Cliché

Tyttären ja päiväkirjamerkintöjen lisäksi ääneen pääsevät myös Polyn sisko, entinen aviomies ja bändin jäsenet avaamaan henkilökohtaisempaa kuvaa taiteilijasta. Joukko erilaisia muita taiteen tekijöitä kertovat Poly Styrenen merkityksestä heidän työlleen sekä koko taideskenelle 1970-luvun loppupuolen jälkeisessä Iso-Britanniassa. Moni nimeää Polyn syyksi aloittaa oma uransa.

Mikä Poly Styrenesta tekee merkittävän, on hänen pioneerimainen työnsä puskea eteenpäin, kun hän teki lyriikoita bändilleen X-Ray Spexille värillisenä naisena. Media leimasi hänet punkkariksi, vaikkei Poly omien sanojensa mukaan koskaan välittänyt tästä leimasta, eikä hän pitänyt siitä, että hänen sukupuolensa ja vaatenumeronsa nostettiin lehdissä esille taiteen sanoman sijaan.

Poly Styrene havainnoi ympäristöään tarkasti, ja tutut kertovat hänen imeneen vaikutteita yhteiskunnasta ja ympäröivästään maailmasta siirtäen ne taiteeksi runoihinsa, musiikkiinsa ja kuvataiteeseen, jota hän loi bändilleen. Poly oli herkkä ja hauras, joka näki kauneutta kaaoksessa, välillä kadoten taiteen luomaan maailmaansa. Herkkyys oli niin suurta, että se oli viedä Polyn lisäksi myös hänen tyttärensä mennessään.

Poly Styrene: I Am Not a Cliché
Poly Styrene: I Am Not a Cliché

Hän särkyi yhteiskunnan asenteista ja siitä painolastista, jota pioneerityö värillisenä naisena hänen harteilleen asetti. Tämä vaikutti hänen kykyynsä luoda musiikkia. Helpotusta maailmantuskaansa Poly Styrene haki niin ulkonäön muutoksella, musiikkigenren muutoksella kuin uudesta uskonnostakin. Poly halusi elää täysiä, mutta yhteiskunta esti tämän.

Dokumenttielokuva onkin oiva esimerkki siitä, miten yhteiskunnan odotukset vaikuttavat herkkiin ihmisiin, ja jopa estävät näitä olemasta oma itsensä. Varsin näkyvää tämä on taidekentällä, jossa on poikkeuksellisen paljon niin herkkiä kuin myös hauraita tarkkailijoita. Samalla sen ollessa rikkaus se on myös kirous, joka vaikuttaa sekä kehon että mielen terveydentilaan. Poly on yksi vaatimusten uhri, jolla oli paljon sanottavaa. Dokumenttielokuva tuo hänen sanomansa ilmi paremmin kuin Poly Styrenen aikainen media, joka keskittyi hänen sukupuoleensa ja ulkomuotoonsa sen sijaan, mitä asiaa hänellä oli.



Comments are closed.