Season Film Festival 2021: Josephine Deckerin elementit


Season Film Festivalilla hemmotellaan Josephine Deckerin faneja, sillä ohjaajalta on katsottavissa kaksi teosta, myös viime vuonna ilmestynyt uutuus Shirley (kannattaa vilkaista Film-O-Holicin arvostelu elokuvasta). Toisena katsottavana on Shirleyn edeltäjä, Madeline’s Madeline (2018).

Tarkastelin teoksia ja tapaa, jolla Decker elokuvansa rakentaa. Kahdesta uusimmasta tunnistaa samoja piirteitä, jotka ovat Madeline’s Madelinessa selkeästi vielä kokeiluasteella, mutta puhkeavat kukkaan Shirleyn aikana. Deckerillä on selkeä oma katse, jota hän kuljettaa läpi elokuvan eri elementtien kautta.

Madeline’s Madeline
Madeline’s Madeline

Ensimmäinen elementti on valo. Elokuvissa valo näyttelee tärkeää roolia, tuoden hahmojensa persoonaan lisää sävyä. Valo näyttelee mielenkiintoista osaa, tarjoten itseään kuin tunneliksi jota kohti taivaltaa, tai pimentäen hahmon vastavalotuksella muodottomaksi tummaksi möhkäleeksi, joka on irrelevantti. Välillä tirkistellään saaden vain vähän fokusta katseelle, kun taas toisessa hetkessä varsinkin Madeline’s Madelinessa valo rävähtää voimakkaaksi jättämättä nurkkaakaan varjoisaksi.

Toinen vahva elementti on häivähdysmäisyys. Hahmojen elämää tarkastellaan häivähdyksinä, aivan kuin makaisi illalla sängyssä ennen nukahtamista ja kelaisi muistista päivän tapahtumia vain tärkeiden ja mieleen painuvien kohtausten jäädessä pinnalle. Välähdyksiä on molemmissa elokuvissa, ja vaikka elokuvat etenevätkin lineaarisesti, tämä rikkoo perinteistä lineaarisuuden kaarta jättämällä hahmojen esittelyn ja juonen kulkemisen katsojan vastuulle oivaltaa.

Kolmas erittäin vahva elementti on kameratyöskentely, josta kiitosta myös elokuvien kuvaajille. Decker tarjoaa voyeuristisen otteen, jossa kamera ei kertaakaan fokusoi laajakuvana tai kamerajalan kautta. Kamera hiipparoi ympäriinsä asettaen katsojan tirkistelijän asemaan, jolloin tiirailemme elokuvien tapahtumia milloin olan takaa, keskeltä ihmisjoukkoa tai ikkunaruudun läpi. Tämä tuo intensiteettiä ja jännitystä, joka varsinkin Shirleyssä onnistuu pitämään otteessaan kertaakaan katkeamatta.

Shirley
Shirley

Viimeinen ja ehkäpä tärkein elementti on ihmisyys. Ihmisyys johdattelee juonta, ja sen ytimessä ollaan molemmissa elokuvissa. Eroina ovat päähahmojen ihmisyyden kohteet, ja mihin paneudutaan, mutta yhteistä on ihmisyyteen katoaminen ja sitä kautta inhimillisyyden tavoittaminen katoamisen hetkellä. Siinä, missä Shirleyssä Rose katoaa Shirleyyn ja tämän pikkuhiljaa kutomaan verkkoon, Madeline katoaa itseensä. Ihmisyys esittäytyy kaikissa hahmoissa eri tavalla, mutta aina korostaen päähahmoa ja tämän ihmisyyttä ja inhimillisyyttä.

Josephine Deckerin omalaatuinen tyyli näkyy ja kuuluu. Deckerillä on vasta neljä elokuvaa takanaan, mutta kaksi uusinta osoittavat oman äänen löytyneen ja vahvistuneen ajan myötä. Mielenkiinnolla jään odottamaan, mitä Decker keksii seuraavaksi kertoa ihmisistä tulevissa teoksissaan.



Comments are closed.