Rakkautta & Anarkiaa 2013: Mustavalkoisia unelmia


Rakkautta ja Anarkiaa -festivaaleilta pongaillaan jokseenkin sellaisia trendejä kuin mitä sieltä lähdetään etsimäänkin.

Näin ollen julistan, että mustavalkoiset elokuvat ovat täällä taas.

Ainakin pienessä mittakaavassa.

Mikrotrendin syyt ovat ilmeisiä. Hipsterit nauttivat modernin ja vanhan yhdistelystä.

Muotitietoisen ydinperheen tyttärelle ostetaan kaksivuotislahjaksi tuorein älypuhelin, mutta potkuhousujen täytyy olla aitoa 1950-lukua tai ainakin näyttää siltä, että myös isovanhemmat olisivat voineet ottaa niissä ensiaskeleensa.

Hipsterit myös käyttävät paljon rahaa taiteeseen. Kysyntä luo tarjontaa.

Jan Ole Gersterin saksalainen draamakomedia Oh Boy on graafikkolasikansalle suunnattu täsmätyö. Kivasti draamaa ja huumoria yhdistelevä mustavalkoinen kevytelokuva pureskelee maukkaasti niitä kuuluisia ensimmäisen maailman ongelmia.

Hauskinta elokuvateatterissa oli kuitenkin kohdeyleisön täydellinen kykenemättömyys nauraa erikoiskahvilan tuotevalikoimalle.

Naururemakoille ei sen sijaan meinannut tulla loppua Alexander Paynen mukaansatempaavassa, joskin ylipitkässä road moviessa Nebraska.

Nebraska

Payne pyörittelee jälleen kerran ikääntymistä, elämän katoavaisuutta ja unelmia. Näistä elementeistä koostunee herran seuraavakin elokuva.

Americaanan täyteinen kuvasto löytää mustavalkoisuudesta tavan korostaa haaveiden ikiaikaisuutta ja New Yorkin sekä Kalifornian ulkopuolisen Yhdysvaltain luonnetta.

Kolmas varma festivaaliyleisön suursuosikki on Noah Baumbachin kepeä Frances Ha, joka on Oh Boyn tapaan tiukasti kohdeyleisönsä tiedostava New York -draama.

Jo Espoo Cinéssa Suomen ensi-iltansa saanut Pablo Bergerin Lumikki-mukaelma Blancavienes ja Darío Nardin surrealistinen kuvan juhla Las Mariposas de Sadourní (Sadourni’s Butterflies) tavoittelevat molemmat The Artistin tapaan menneiden aikojen lumoa ja onnistuvat siinä erinomaisesti.

Jos valon ja varjon leikkiä korostavan väribaletin käyttö jatkuu näin eloisena ja tarkoituksenmukaisena, toivotan sille hyvää jatkoa.

Kunhan mustavalkoisuuden jälkeen ei vain seuraisi seepia-kautta.



Leave a Reply