Walking on Sunshine valkokangas

Jos olit teini 1980-luvulla ja kännykkäsi soittoäänenä on nykyään vaikkapa Whamin Wake Me up Before You Go-Go, niin Walking on Sunshine lienee elokuva juuri sinulle. Tuttuihin kasarihitteihin tukeutuva musikaali on hattarankevyttä kesähumppaa ja sellaisena toimivaa viihdettä.

Kaunis nuori englannitar, Taylor (Hannah Arterton), palaa sisarensa Maddien (Annabel Scholey) kutsumana takaisin Italiaan kuvankauniiseen rantalomakohteeseen, jossa hänellä on ollut muutama vuosi aiemmin kuuma lomaromanssi paikallisen komistuksen (Giulio Berruti) kanssa. Maddie yllättää Taylorin kertomalla menevänsä naimisiin, ja kun sulhoksi osoittautuu Taylorin vanha ihastus, romanttinen ihmissuhdesoppa hittisikermällä kuorrutettuna on valmis.

Walking on Sunshinen juoni ei paljonkaan säväytä. Loppuratkaisullaan elokuva kuitenkin välttää pahimmat banaaliuden pohjamudat. Kepeä kesäleffa on suruttomasti velkaa muutaman vuoden takaiselle Abban musiikkiin tehdylle Mamma Mia! -musikaalille.

Kliseistä käsikirjoitusta varten on luettu tarkkaan kasarihittien sanoituksia ja poimittu mukaan sellaiset kappaleet, joiden lyriikat sopivat parhaiten jo muutenkin naiivin dialogin jatkeeksi. Brittituotannon eduksi luettakoon hieman jenkkiläistä ronskimmat pikkutuhmuudet. Nämä sopivat sisältöön, vaikka kyseessä onkin ikärajaltaan sallittu elokuva.

Parasta dialogia ja nokittelua kuullaan siskoksista villimmän eli Maddien ja hänen limanuljaskaisen ex-mieskaverinsa Dougin (Greg Wise) kohtauksissa. Kaksikon välillä on seksiä ja kipinää paljon enemmän kuin puhtoisella ja tylsähköllä pääparilla missään vaiheessa. Muut tarinan henkilöt ovat vain kahden pääparin tueksi taustakuoroon palkattua nostoväkeä.

Musikaalikohtausten toteutus vaihtelee elokuvassa liikaa. Joissain kohtauksissa syy on huonossa käsikirjoituksessa, toisissa selvästikin pienessä budjetissa, jos sitä Hollywood-tuotantoihin verrataan. Mutta on leffassa kelvollisiakin musikaalinumeroita. Parhaimmiksi nostaisin Venus-kappaleen ryydittämän uima-allaskohtauksen ja Cindy Lauperin ikihitin Girls Just Want to Have Funin tahtiin tehdyn tyttöjen polttaribiletyksen. Uima-altaalla lainaillaan itseään Busby Berkeleytä ja polttareissa päähenkilöt seurueineen pukeutuivat ikonisiksi kasaritähtösiksi kuten Madonna, Whitney Houston ja Tina Turner.

Aurinkorantaromantiikan ja kasaripopin yhdistelmästä on turha hakea suurta särmää. Sitä elokuvassa ei ole. Musikaalielokuvan merkkipaalusta ei Walking on Sunshinessa ole kyse, mutta kevyenä kesäviihteenä sen nielee helposti kuin pehmisjäätelön. Jos toissakesäinen Rock of Ages -musikaalifilmatisointi antoi ruuhkatukkaisille kasarihevareille oman nostalgiapläjäyksensä, nyt saavat omansa saman vuosikymmenen diskolattioita nuohonneet entiset nuoret.